perjantai 22. elokuuta 2014

Pois pimeydestä

Kauan sitten, sateisena päivänä 
Kohdattiin, tutustuttiin 
Märkää, harmaata, pimeää 
Yksinäisyyttä 
Ilmassa 
Kaikki ne olivat kai merkkejä 
Tulevaisuudesta 

Pilkahdus paistetta 
Oli vain lumetta 
Kai mielen trikkikuvia 
Häivähdyksiä muualta 

Kesät ja talvet kuluivat 
Emme edes huomanneet 
Valon puutetta 
Niin tottuneita olimme 
Pimeyteen, siihen tuskaan 
Sisällämme, välissämme 

Kuulin kerran jonkun väittävän 
On olemassa muutakin 
Värejä, lämpöä, kirkkautta, toivoa 
Naurahdin, toinen oli päästään sekaisin 
Onneton optimisti 

Toisen, kolmannenkin 
Kuulin vakuuttavan 
On olemassa sateenkaaren pää 
Maailma toisenlainen 

Totta sen oli oltava 
Ei niin moni voi olla väärässä 
Jätin sinut sateeseen, pimeyteen 

Askel kevyenä eteenpäin 
Uusi maailma tuolla noin 
Odottaa jo 
Polun kulkijaa, pimeyden vihaajaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.