sunnuntai 24. elokuuta 2014

Musatarina: J. Karjalainen

                                        "Hei, mennään tsiigaa avaruuden ikkuna..."


J. Karjalaiseen tutuistuin alunperin siskoni kautta. Hänellä oli muutamia Jiin levyjä ja sitten tuo kokoelma Suurimmat hitit (1992). Systeri kuunteli levyä aika tiuhaan ja minä tietysti siinä sivussa korvat tarkkana, että mitäs me nyt kuunnellaan? Karjalaisen musiikki pureutui sillä lailla hiljalleen tajuntaan, tapahtui ns. aivopesu. Biisit jumittuivat päähän, mutta en silti vielä täysin ymmärtänyt niiden hienoutta. Pienenä sitä tietysti ensin kiinnitti huomion selkeään laulutyyliin ja hauskoihin sanoihin, mm. Merenneitoni ja minä, Luuranko rämisee, Kolme cowboyta, Doris ja Ankkurinappi. Tuolloin tosin Doris-biisi oli aivan liian surullinen, koska siinähän lauletaan: "Ja ennen kuin mä huomasinkaan, Dori oli mennyt. Hän sydämeni mukaan otti ja rintaan jätti tuskan viiltävän. -- Doris, tuo se pois takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen." Pienenä tietysti ei ymmärrä vertauskuvia vaan näin tilanteen kirjaimellisena, että Doris lähti pois sydän käsissään. Muistan vieläkin, miten kovin pahoilta nuo sanat tuntuivat. Olin tuntevinani sen tuskan itsekin. Systerini lempibiisi tuolloin oli Oi, mikä ihana ilta ja sen verran oli pakko apinoida, että itsekin muka tykkäsin eniten tosta biisistä, vaikka en oikeasti ymmärtänyt, miksi se muka oli niin hieno. Tosin myöhemmin opin sen biisin kauneuden ja se todella on yksi parhaimpia Jiin biisejä.



Sitten tuli Väinö-rallatus (1996) radioihin ja jostain muistini syövereistä kumpusi tieto, että tämähän on se hyvä artisti. Silloin palasin takaisin kokoelma-albumin biisien pariin ja kuuntelin niitä uudella korvalla. Lauloin myös ala-asteen laulukokeessa J. Karjalaisen Sankarit, joka muistaakseni meni ihan hyvin.

J. Karjalainen on tavallaan savakavalasti soluttautunut musiikillaan aivoihini eikä koskaan lähtenyt sieltä pois. Kun se on "aina" sounut taustalla, siihen on tottunut ja vanhemmiten, kun on oppinut sanojen merkityksiä ymmärtämään, on tuo musiikillinen upeus avautunut kokonaisuudessaan. Lyhyesti sanottuna Jii on alusta asti ollut varma kestosuosikkini eikä varmasti katoa mihinkään. Upeaa, puhdasta, suomalaista musiikkia.

Harmi, etten löydä sitä yhtä levyarvostelua Lännen-Jukka -albumista, missä toimittaja/musiikkikriitikko, n.30v mies, sanoi, ettei tunne olevansa oikea ihminen arvostelemaan Karjalaisen musiikkia. Syyksi hän mainitsi tietysti oman nuoren ikänsä ja sen, että Karjalaisella on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen musiikkiin sekä sen, että mies on kiistämättömän lahjakas ja monipuolinen. Arvostelija oli oli sitä mieltä, että hänestä ei tuntuisi oikealta lähtaä arvostelemaan Karjalaisen musiikkia vaan sen sijaan hän tyytyi kertomaan, mitä levyltä löytyy. Mielestäni se oli ehkä hienoin kohteliaisuus, minkä musiikkikriitikko voi artistista kirjoittaa. Aamen siihen.



Voisin liittää tähän kaikki mahdolliset Jiin Youtube-pätkät, mutta se olisi täysin turhaa. Jotenka suosittelen tutustumaan kokoelmalevyihin Suurimmat hitit sekä Keihäänkärkiä. Niistä on hyvä jatkaa sitten muun tuotannon puolelle.
Muutamia muita suosikkeja mainitakseni: Tulppaani ja sadepisara, Hän, Mies jolle ei koskaan tapahtu mitään, Mikä mahtaa olla in?, Sekaisin, Luuranko rämisee, Mä meen, Telepatiaa, Laura Häkkisen silmät, Villejä lupiineja, Avaruuden ikkuna, Juomaripoika, Meripihkahuone, Et ole yksin...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.