keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

PMMP: Rakkaudesta (2012)


PMMP:n Rakkaudesta-albumi julkaistiin 11.6.2012. Ensisinkku Heliumpallo ei auennut saman tien vaan vaati useamman kuuntelukerran. Mutta kuten monet muutkin PMMP:n biisit, sekin paljasti hienoutensa, kun siihen pääsi paremmin sisälle. Samaa sanoisin myös tästä albumista. Mielestäni ei edes kannata olettaa, että se aukenisi ensimmäisellä kuuntelukerralla vaan suosiolla kuuntelee sen useampaan kertaan kokonaisuutena ja biisi kerrallaan.

Levy alkaa 4ever young-biisillä. Sanat ovat oivaltavat ja ajankohtaiset, ja tätä voisi moni kauneuskirurgiaan hurahtanut kuunnella: ”Mä en oo forever young, en vaikka ruiskeita laitan…” Toimiva aloitus albumille ja lupailee mielenkiintoista jatkoa. Täytyy vielä erikseen mainita, että niin aikoinaan livenä kuin nyt tässä levyversiossa Miran laulusuoritukset saavat aikaan kylmät väreet. 

Korkeasaari-biisi antaa nimensä perusteella fiilikset, että kyseessä olisi kevyt rallatus. Mutta tuttuun PMMP:n tapaan, biisi yllättää eikä vastaa ns. nimen perusteella syntyvää ensivaikutelmaa. Biisi on yksi PMMP:n kauneimpia.

Koko show’n kertosäkeessä kiinnitin ensimmäiseksi huomiota siihen tapaan, miten biisissä lauletaan ”Otan koko show’n”, koska siitä tulee jostain syystä etäisesti mieleen Nylon Beat. PMMP:tä ei kuitenkaan voi verrata Nylon Beatiin, sillä sanoitukset ovat ajankohtaisempia, purevampia ja oivaltavia. Koko show´n sanoitukset kertovat tarinaa äitiydestä sekä parisuhteessa elämisestä hyvine kuin huonoinen puolineen saaden taustojen ja laulutyylin avulla kuulostamaan kepeämmältä ja siltä, että laulun kertoja on kaikesta huolimatta onnellinen.

Tunnustan, että epäilin biisiä Jeesus ei tule oletko valmisihan vain nimen perusteella. Vierastan aikalailla Jeesus-sanan käyttöä pop-musiikissa. PMMP:n tuntien tiesin odottaa, ettei biisi tulisi nimstään huolimatta ole mitään jeesustelua. Tuntuu tyhmältä sanoa jokaisen biisin kohdalla, että tässä on varmaan nerokkaimmat sanat koko albumilla, mutta PMMP:n biisejä kuunnellessa tuntuu melkein jokaisen biisin kohdalla siltä. Joten sanotaan se taas, että pidän erityisesti sanoista ja jostain syystä Miran ja Paulan äänet kuulostavat säkeistöissä melkein samalta. Biisi kritisioi yhteiskuntaa ja erityisesti kiinnitin huomioni näihin Rihannan bikinit-kohtiin. Juurikin sen takia, että levyn julkaisun aikoihin ja edelleenkin valitettavasti iltapäivälehdet päivittävät sivuilleen "uutisia" siitä, millaisissa bikineissä kyseinen laululintunen oli tällä kertaa ottanut aurinkoa ja minkä verran bikinit milläkin kertaa peittivät tai paljastivat. Joten erittäin hyvin sanoitukset osuvat asian ytimeen ja pistävät pohtimaan, missä tässä oikein mennään.

Rakkaalleni on hieno ja tarttuva biisi, josta löytyy Leevi and the leavings-vivahteita. Ilman radiosoittoakin tämä kyllä jäisi hyvin päähän pyörimään.

Nyt kyllä koetellaan. Tytöt olisi aivan hillittömän loistava biisi ja kertosäe on aivan ihana (ja PMMP:n ura päättyi tähän biisiin Helsingin Jäähallilla). Mutta miksi, oi miksi Mariska on pitänyt tunkea tähän biisiin ”räppäämään”. Sen kestän, että ko. artisti tekee tekstejä Jennille ja muille, mutta ei häntä pitäisi päästää varsinkaan PMMP:n albumia pilaamaan. Onneksi keikoilla Mira hoiteli räppiosuudet, ja varsin hyvin hoitikin. Paremmalla asenteella kuin Mariska, ehdottomasti.

Levy päättyy Toivoon, joka on hieno lopetus hienolle albumille. "Toivo, toivo, ilman sitä ei voi elää."

Jälleen kerran tasokas PMMP-albumi, joka sopii hienosti muiden albumien jatkeeksi. Rakkaudesta on raikas ja mielenkiintoinen kokemus, mutta yksi miinus albumilta siltikin löytyy. Mariskasta siis se harmittava miinus tälle muuten niin hienolle albumille, sillä tuo räppääminen vain riipii korvia ja pahasti.
Muuten onkin ainoastaan hyvää sanottavaa: Paula on ollut alusta asti hyvä sanoittaja, mutta tällä levyllä tekstit ovat jälleen astetta kekseliäämpiä, monivivahteisia ja ajan hermolla. 
Jos on aiemmasta PMMP:n tuotannosta tykännyt, ei tämäkään albumi tuota pettymystä. Huolella tehty albumi kuuluu levyhyllyyn jos toiseenkin. Ja vaikkei PMMP olisi tuttu, tämä myös on sellainen levy, josta voi hyvin aloittaa tutustumisen. Pitkä matka on tultu alkuaikojen Rusketusraidoista ja tämä albumi on helpointen lähestyttävä kokonaisuus, jos kokee, että Veden varaan oli liian synkkä ja Kuulkaas enot! liian erikoinen.

Kuuntele: 4ever young, Rakkaalleni, Korkeasaari
Skippaa: Tytöt-biisistä Mariskan osuus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.