keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Päivä 10: Päivän asu

Päivän asuni on valittu huolella. Jokaisen yksityiskohdan olen miettinyt tarkkaan. Jos asustani löytyy ryppyjä, on se tarkoituksellista. (Vaikkeivät muotitiedottomat sitä tietysti ymmärräkään.)

En koskaan pue ylleni samaa asukokonaisuutta, jota olen jo kerran saman kuukauden aikana käyttänyt. En halua, että ihmisille syntyisi mielikuva, etten panosta ulkoiseen olemukseeni tai että minulla ei olisi mielikuvitusta. Tai vielä pahempaa olisi se, että he kuvittelevat, että kaapissani on vain muutama vaatekappale. En ymmärrä, miksi kukaan tyytyy vain kouralliseen vaatteita, koska tällöin käytettävissä olevat yhdistelmät ovat äärimmäisen rajalliset. Ihmisten mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun osoittaa muuntautumiskykyä ja vaihtelevuutta. Tuskin kukaan viitsii pelkkää vaniljajäätelö syödä kuukauden jokaisena päivänä. (Sellainen olisi niin äärimmäisen tylsää elämää. Ja kuka haluaa elää tylsästi?)

Koska on lämmin päivä, valitsin kaapistani ylleni kermanvalkoisen, hihattoman puseron. Kangas on kevyesti ihoa myötäilevää, muttei kuitenkaan läpinäkyvä. Hyvin klassinen valinta. (Monet naiset - ja miehet - voisivat käydä pukeutumisneuvojalla. On äärimmäisen nolostuttavaa katsella kadulla käveleviä ihmisiä, jotka pukevat päälleen ties millaisia vaatteita. Yleensä vielä sellaisia, jotka eivät sovi henkilön vartalolle tai värit ovat sellaisia, joita edes henkilön isoäiti ei käyttäisi.)

Hameeksi valitsin nousevan muotisuunnittelijan luomuksen, jossa pääväreinä ovat musta ja punainen sekä yksityiskohtina maaliläiskiä muistuttavia väri-ilotteluja. Kaikki, jotka seuraavat muotituulien viimeisimpiä puhalluksia, tietävät kyllä Ciara Eleonoran, joka on luonut hämmästyttävän Cielo-malliston. Hänen edustajansa Suomessa otti minuun yhteyttä blogissani olevan sähköpostin kautta ja lahjoitti mekon minulle. Luonnollisesti vastapalveluksena minä kehuin mekon maasta taivaisiin. Minähän teen mitä vain, jos saan noin hienon (ja kalliin) hameen lahjaksi. (Hame maksaa kaupassa 250 euroa, eli ei suinkaan kuka tahansa henkkamaukkamissi voi tuota päälleen ripustaa.)

Jaloissani on seitinohuet sukkahousut ja vaikka sääreni ovat virheettömät, on silti tyylikkäämpää pitää sukkahousuja. (Tämän kun paras ystävänikin ymmärtäisi.)
Kengät ovat Italiasta, Guccin mustat kengät, totta kai. Kymmenen sentin koroilla ja pohjan muotoilu suorastaan suutelee jalkapohjiani.

Kokonaisuuden täydennän tyylikkäillä ja näyttävillä koruilla. Koska haluan, että maailma olisi kauniimpi paikka, otan itsestäni aina päivittäin kuvan sopivassa (tarkkaan mietityssä) ympäristössä ja valaistuksessa. Myös kokonaisuuteni yksityiskohdista otan lähikuvia, jotta naapurin Pirjokin ymmärtää, miten tyyliä rakennetaan. (Tietenkään kaikki eivät onnistu näyttämään yhtä itsevarmoilta kuin minä, vaikka heillä olisi täsmälleen samat vaatteet. Kaikkea kun ei vain saa ostettua rahalla.)

Mainittakoon, että päivän asu ei ole vain vaatteita ja koruja. Se on enemmän, paljon enemmän. Se kertoo maailmalle, millainen ihminen minä olen ja millaisena haluan muiden minut näkevän. Se kertoo avoimuudestani, estetiikan tajustani ja siitä, etten ole merkityksetön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.