perjantai 2. toukokuuta 2014

Päivä 9: Uskoni


Minä en usko mihinkään. Tai no, auringonnousuun ja -laskuun. Huomispäiväkin on vähän niin ja näin. 


Minun elämässäni ei ole jumalaa. Ei edes kuningas Alkoholi ansaitse sitä asemaa, vaikka tiedänkin monia, joille se on koko heidän uskonsa perusta. Uhrataan, palvotaan, ylistetään ja levitetään sanaa eteenpäin.

En usko, että on olemassa mitään suurempaa voimaa kuin maailma, jossa nyt elämme. En usko, että on ollut olemassa Jeesusta tai ketään muutakaan, joista uskonnot pauhaavat. Suoraan sanottuna uskonto kuulostaa vain tavalta saada aikaan kaaosta, erimielisyyksiä tai perustella vääriä tekojaan oikeiksi. Minusta on typerää, kun ihmiset sanovat tehneensä jotain siksi, että raamattu, koraani tai muu vastaava hömppäkirjallisuus sellaiseen on muka kehottanut. Niinkuin tuohon aikaan, milloin nuo nyt ovatkin ilmestyneet, olisi osattu kirjoittaa mitään Tee-se-itse -oppaita.
Aikojen alussa joku on vain tympiintynyt palmun alla makoiluun ja merituulen haisteluun, ja pohtinut, millä saisi vähän toimintaa aikaiseksi. Mikäs sen kätevämpää kuin raapaista kirjaan muutamat kivalta kuulostavat tarinat. Luoda sopivasti mystiikkaa, kuten veden muuttamista viiniksi, niin johan ameeban tasolla olevat kanssaveljet ja -sisaret ovat haltioissaan. Kun on vielä sopivan oloinen sanansaattaja: vakuuttava, komeakin ehkä ja hyvä suustaan, niin historia on jo kirjoittanut itseään ongelmitta. 

Kuten kaikki tiedämme, tarinat paisuvat aikojen saatossa, ja niinpä tuosta alkuperäisteoksestakin on saatu luotua heikkopäisiä provosoiva teos, jonka liian vastaanottavaiset ja kaiken todeksi uskovat hölmöläiset ovat sitten ottaneet omakseen ja levittäneet muka jumalan sanana.
Jos jumala oli olemassa, niin millähän perusteella hän puhuisi samaa kieltä kuin ihmiset? Tai millä perusteella joku toinen ihminen olisi muka niin paljon viisaampi, etttä voisi tulkita jumalan sanaa muille? Entä ovatko ihmiset sitten saaneet jumalalta luvan julkaista sanomisiaan? Varsinkin, kun ne ovat niin monella tavoin tulkittavissa. Ja jos jumala on niin kaikkivaltias kuin miksi hänet kuvaillaan, olisihan hänen täytynyt tietää, että yksikertaiset ihmiset eivät ymmärrä hänen sanojaan ja muokkaavat niiden merkityksen itselleen sopivimmiksi. Sillä pohjimmiltaan ihminen ajaa vain omaa etuaan. Kuka väittää muuta, valehtelee tai elää omassa mielikuvitusmaailmassaan.

Ja eikö olekin typerää, että sadat ja tuhannet ihmiset kerääntyvät yhteen pelkän satukirjan vuoksi ja ylistävät jonkun pilviveikon mielikuvituksessa syntynyttä ajatusta jumalasta? Tai lausuvat niin kutsuttuja rukouksia, jotka vain joku kirjallisesti lahjakas on aamukrapulassaan sanaillut. Tyyppi varmaan naureskelisi partaansa, jos näkisi, millaiset mittasuhteet nuo runoelmat ovat saaneet.

Vaikka onkin ihmisen oma asia, mitä hän vapaa-ajallaan tekee, niin kyllä olen sitä mieltä, että uskonnon parissa tuheeraaminen on pelkkää ajanhukkaa. Mielummin kannattaisi vaikka pelata tietokonepelejä, joista ei ainakaan tule vastaavanlaisia tarpeita perustaa haihattelevia yhteisöjä, ja ovat lisäksi paljon halvempaa ajanvietettä ja inspiroivampaa kuin Mekkaan kumartelu tai käsien ristiminen. Peleissä voi oikeasti vaikuttaa tapahtumien kulkuun omilla valinnoillaan, ja siten todistaa, että kuka tahansa voi olla jumala.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.