tiistai 13. toukokuuta 2014

Muistoja 90-luvulta: XL5

XL5 kuuluu omalla listallani kultaisiin 90-luvun bändeihin. Bändi oli Suomen Backstreet Boys, vaikka ura olikin lyhyempi.
 XL5 julkaisi kaksi albumia 90-luvulla Pedon merkki ja Jäätä ja tulta. 2000-luvulla XL5 kutistui kolmihenkiseksi ja julkaisi albumin X. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Mica, Pete, Elo, Jake ja Jami. Kakkoslevyllä Jamin korvasi Tontsa, ja 2000-luvulla jäseninä olivat enää Mica, Pete ja Tontsa.
Omat suosikkini olivat Jami ja Pete.

XL5:n tykästyin jo alkumetreillä eli Kaunis peto-singlen julkaisun aikoihin. Se oli silloin omiin korviin todella härskiä tekstiä ja sitä kuunneltiinkin salaa vanhemmilta. Kaveri oli onnistunut äänittämään Kauniin pedon kokonaisuudessaan c-kasetille ja sitä kasettia kuunneltiin uudestaan ja uudestaan. Samaisella kasetilla oli myös Neljän Ruusun, tai oikeastaan 4R-yhtyeen, englanninkielinen "hitti"single Lovin´ the alien ja se oli tuolloin todella kova biisi.

Silloin kun Kiss FM vielä oli olemassa ja se oli hyvä radiokanava, muistan pyytäneeni toiveillassa Kaunista petoa. Kun biisiä ei 10 minuuttia soittoni jälkeen ollut tullut, soitin kanavalle uudestaan ja ihmettelin, miksi se biisi ei tule. Heh. En muista, mitä nainen langan päässä silloin sanoi, mutta kyseistä biisiä ei sen illan aikana soitettu.

Olin myös paikalla Puhdas elämä lapselle-konsertissa sinä vuonna, kun soittivat iki-ihanan Muistan-biisin. Mielestäni kyseiset konsertit olivat juurikin 90-luvulla parhaimmillaan ja silloin oikeasti harmitti, jos paikalle ei päässyt, kun nykyisin niitä ei vaivaudu katsomaan edes telkkarista.

Kun sitten naapurini kanssa molemmat viimein saimme Pedon merkki-kasetit, niin muutahan ei vähään aikaan kuunneltukaan. Biisit olivat ronskeja ja olivat aika jännää kuunneltavaa. Ihmetystä herättivät kasetin b-puolen lopussa olevat remixit ja lähes poikkeuksetta niiden kohdalla kelattiin kasetti loppuun. Melkein kaikki muut biisit olivat superkovia eikä muita kelattavia kohtia juuri löytynyt, paitsi tietysti a-puolen outo renkutus Taas mennään. Ko. biisin parempi versio on ehdottomasti se, missä Andy MacCoy soittaa kitaraa. Ihme, ettei kyseinen versio päässyt albumille.

Kävimme myös XL5:n keikalla Messukeskuksessa vuonna 1996. Keikka jäi tuon bändin kohdalla ainoakseni. Samaisessa tapahtumassa esiintyi myös Nylon Beat. Tuolloin ihmettelimme, miten tuollaista musiikkia kukaan kuuntelee ja salissa oli muistaakseni vain kourallinen ihmisiä, kun XL5:n aikana se oli täynnä.
Kuinkas sitten kävikään, että Nylon Beat loi pidemmän ja menestyksekkäämmän uran.

Tuolloin taisin viimeistään "ihastua" Peteen. Nimittäin biisi Tuut mua vastaan livenä oli aikas mielenkiintoinen kokemus tuon ikäisenä. Muistan vielä, miten kohdassa "kiinni sinuun sulautua tahtoisin" Pete liu´utti kättään rintakehältään alas aina melkein jalkoväliinsä asti ja sai yleisön hikoilemaan. Jotain taikaa siinä on ollut, jos muistan vielä 16 vuotta myöhemminkin ko. tapauksen.

Kun sitten tuli uutinen julki, että Jami jättää bändin, olin lähes murheen murtama enkä oppinut koskaan pitämään Tontsasta. Mietin jopa, etten ostaisi uutta levyä, koska Jami ei ole siinä. Pahinta tietysti oli se, että ekalla levyllä Jamin ääntä ei kuullut, niin kakkoslevyllä Tontsa sai kuuluvia lauluosuuksia! Saat katsoo, muttet koskee-biisi oli ensimmäisiä suosikkejani ja kun selvisi, että Tontsa laulaa siinä, niin kävin suurta tahtojen taisteluas siitä, voiko biisistä enää pitää.

Päätin sitten kuitenkin eräänä päivänä, että kyllähän tuo kasetti täytyy hankkia. Muistan senkin päivän elävästi. Sama kaveri, jonka kanssa olimme XL5:sta fanittaneet ja joka piti bändistä miljoona kertaa enemmän kuin minä, lähti kanssani pyöräilemään Eka-Markettiin, josta tuolloin sai kasetteja hieman edullisemmin.
Oli käsittämätön helle ja hiki virtasi selkää pitkin, kun sotkimme turbovauhtia neljän kilometrin matkan. Hikoilu palkittiin, kun sain ostettua kasetin ja ahdoin sen 90-luvulta tuttuun pikkureppuun ja poljimme takaisin yhtä mielipuolista vauhtia kuin tulomatkallakin.

Jäätä ja tulta oli mielestäni tylsempi albumi kuin debyyttilevy, mutta silti ihan hyvä. Erityisesti nauratti Jäätä ja tulta-biisin musiikkivideo, jossa pojat laulelivat naisten kylpyhuoneessa. Surkein biisi oli ehdottomasti Tulennielijä, jonka sanomaa aina ihmettelin. Suosikkejani olivat Déja-vú, Kahdestaan, Tulit sittenkin ja Verkko.

Molemmat albumit on julkaistu toukokuussa ja varmasti siitä syystä biisi kuin biisi tuo mieleeni aina kesän. Kuumat kesäpäivät, kun kuivan hiekan tuoksu täytti ilman eikä tarvinnut kesällä huolehtia kuin siitä, milloin mentäisiin uimaan, milloin vallihautoihin leikkimään ja milloin saataisiin viikkorahaa jäätelöön.

Kakkosalbumin aikoihin kävimme Stockmannilla, kun XL5 ja Tommi Läntinen jakoivat siellä Leviksen nimmaroituja t-paitoja. Paikalla oli pimeästi porukkaa ja suurin osa XL5:n vuoksi. Yritimme kurottaa käsiämme kohti Peteä ja Tontsaa, jotka seisoivat lähempänä, mutta he jakoivat paitoja juuri toiseen suuntaan. Läntinen huomasi meidät ja tyrkkäsi käsiimme hänen nimmaroimansa paidat. Katsoimme suu auki Läntistä, joka vain hymyili. Myöhemmin kävi vähän miestä sääliksi, kun osoitimme niin selkeästi, että emme olisi häneltä paitoja halunneet. Noh, nuo paidat kourassa poistuimme pettyneinä paikalta, sillä suositun poikabändin nimmaroimat paidat oli jo loppuunjaettu.

Aika pian oma fanitukseni alkoi kuitenkin hiipua enkä edes kummemmin noteerannut uutista, joka kertoi bändin menevän tauolle. Muistaakseni tämäkään bändi ei virallisesti koskaan hajonnut? Saatan toki muistaa väärinkin, sillä vaikka fanitinkin bändiä, niin ei se koskaan merkinnyt minulle samaa kuin kaverilleni.
Keräsin toki jonkun verran lehtileikkeitä, koska "niin kuului tehdä", mutta en muista ikinä laittaneeni edes yhtyeen julistetta seinälleni.


Niinpä yhtyeen comeback-uutinen ei herättänyt minussa muuta kuin hieman uteliaisuutta, millaista musiikkia olisi luvassa. Se vähänkin kiinnostus hävisi, kun selvisi, että bändi ei palaisi kokonaisuudessaan. Kuuntelin kyllä X-albumin läpi, mutta ainoastaan Paljon kaunista sanomatta jäi oli sellainen biisi, joka jäi mieleeni. Ei tainnut tuo paluu kovin hyvin onnistua, sillä aika nopeasti julkaisun jälkeen albumia sai jo 4 eurolla alelaarista, mutta sekin hinta oli mielestäni liian suuri enkä edes nostalgiasyistä ostanut albumia.

En ole kuunnellut kyseisen bändin biisejä juurikaan tuon hajoamisen jälkeen, paitsi joskus satunnaisesti nostalgiahuumassa. Ihan kivoja kipaleitahan nuo vieläkin ovat, mutta eivät mitään all-time-suosikkeja, joita jaksaisi edelleen kuunnella useamman kuin yhden kerran.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.