sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Aikakone: Tähtikaaren taa (1995)



Poiminpa tässä nostalgiafiiliksissä pitkästä aikaa kuunteluun Aikakoneen debyyttialbumin, Tähtikaaren taa (1995). En ole tainnut kuunnella tätä albumia alusta loppuun useampaan vuoteen tai en ainakaan muista, milloin olisin sen viimeeksi tehnyt. Palaillaan albumin myötä vuosia taaksepäin ja muistellaan, millaisia fiiliksiä biiseistä tuli silloin ja millaisia fiiliksiä tulee nyt. Kaikkihan alkoi luonnollisesti c-kasetista, joka on edelleen tallessa, sillä eihän sellaista palaa historiaa vaan voi heittää pois.

Albumin avaamaan Introon olen aina suhtautunut hieman kaksijakoisesti. Toisaalta se johdattelee mukavasti albumin teemaan ja sulautuu hienosti Odota-biisiin, mutta introt ovat yleensä jotenkin tarpeettoman tuntuisia ja toisinaan jopa kuulostavat siltä, että ne olisi tehty vain siksi, että muutakaan aloitusraitaa ole keksitty. Tämä intro on kyllä huolella tehty, mutta kyllähän tuo levy tietysti ilman sitäkin pärjäisi.

Odota on toki jo klassikko eikä syystä. Tämä toimii edelleenkin niin diskoissa kuin keikoillakin. Olin joskus Aikakoneen keikalla, jossa yleisö vaatimalla vaati, että esittävät tämän biisin toisenkin kerran saman keikan aikana. Ja niinhän se esitettiin. Odota pääsee mielestäni parhaiten captain remixissä, joka lienee yksi hienoimpia remixejä, joita Aikakoneen biiseistä on tehty.

Ei et saa on sellainen biisi, jonka suosio omalla soittolistallani on vaihdellut ehkä eniten. Tykkään biisin C-osasta eniten ja siitä, että Alex laulaa soolot ja tytöt ovat mukana kertosäkeissä. Hyvä biisi ja Alexilla on hieno ääni, mutta silti tämä ei toimi ihan kympillä. Ei biisissä mitään vikaa varsinaisesti ole, en vain saa siihen tarpeeksi tarttumapintaa.

Alla vaahterapuun. Mitäpä tästä voi edes sanoa? Lämpimät elokuun illat, aurinko laskee horisontissa ja pienet ötökät leijailevat ilmassa. Pientä syksyn tuoksua ilmassa, vaikka tuuli puhalteleekin vielä lämpimästi.

Taas saan lentää lienee tämän albumin vähiten innostavin biisi. Säkeet ovat todella kauniit, sanat toimivat ja Sani laulaa kauniisti, mutta äh, nuo haa-aat alkavat pidemmän päälle hiertää. Lisäksi Sani laulaa biisin kokonaan yksin, joten tämä sopisi paremmin sooloalbumille kuin bändin levylle, jossa on myös kaksi muuta laulutaitoista jäsentä. Lisäksi cd-versiolle on laitettu remix-versio biisistä, joka tässä tapauksessa on tylsempi kuin alkuperäinen. Kuusi minuuttia on tuntuu tämän biisin kohdalla liian pitkältä.


Matkustanut oon on ollut ihan alusta asti yksi parhaimpia Alexin soolobiisejä. Silloin pienenä tämä taisi olla se biisi, joka herätti huomaamaan, miten mahtava ääni Alexilla onkaan. Kakkossäkeistö oli aina sellainen, joka sekä ihastutti että nauratti, kun Alex vähän "revittelee" ( "ja tiedän, mistääää sä suutut, et pidä ettäääää olen allapäin"). Jotain, mitä en ole vieläkään oikein hiffanut, on se, miksi Sani laulaa "mun paikkasi luonas on". Kuulenko sen väärin vai laulaako Sani oikeasti sen noin?

Tähtikaaren taa on hieno osoitus siitä, että Aikakoneessa duetot toimivat oikein hienosti ja kyllähän tämän biisin myötä lentää kauas maan pinnalta. Tässäkin tykkään enemmän etenkin Blue bubble-remixistä kuin originaalista. Alexan vetelee pari lausetta espanjaa siinä.

Rakkauslaulu antaa nimensä perusteella odottaa jotain persoonatonta, mutta tässäkin sanat ja stemmat pelastavat biisin. Elokuun biisi ehdottomasti. Samaa sarjaa Alla vaahterapuun kanssa. Muistan vielä, miten vuonna 1995 luulin, että Vera laulaa tämän biisin ja ajattelin, että vau, Verallakin on soolobiisi. Heh. Yksi asia tässä biisissä häiritsi aikoinaan, oli se, että kuulostaa ihan kuin Sanin laulama melodian kuulostaa ihan kuin se olisi melotian. Mutta jostain syystä ei tuohon enää kiinnitä juurikan huomiota. Tämä biisin fiilis aukeni itselleni oikeastaan vasta monta vuotta albumin julkaisun jälkeen. Alkuun en juuri tykännyt tästä, mutta myöhemmin nousi yhdeksi suosikikseni.

Pikkulintu ihmetytti aika pitkään. En oikein jaksanut ymmärtää, miksi bändi tekee biisin linnusta. Onneksi sitä sitten hieman myöhemmin ymmärsi, että kyse onkin metaforasta ja biisi on syvällisempi kuin ensikuulemalta luulisi. Ehdottomasti yksi hienoimpia tekstejä tällä albumilla ja mielestäni aivan liian aliarvostettu biisi.

Sitten päästäänkin ehkä yhteen Aikakoneen parhaimpaan biisiin. Nimittäin Enemmän. Tekisi mieleni sanoa, että tämä on jopa parempi kuin Odota. Saako sellaista sanoa ääneen? Melodia, sanat, taustalaulut, Veran puheosuus... Eipä biisi tämän parempi oikein voisi ollakaan.

Viikonloppu jokainen tuntuu jotenkin kuuluvan samaan sarjaan Alla vaahterapuun-biisin kanssa. Vähän samat fiilikset, mutta miehen näkökulmasta. Ja, no jos missä tahansa biisissä on jotain espanjankielistä puhetta, ni sehän osuu ja uppoaa. Muistan, miten silloin lapsina emme ymmärtäneet yhtään, mitä tuo Alexin espanja-pätkä oikein oli. Yritimme löytää siitä jotain suomenkielisiä sanoja ja jossain vaiheessa taas olimme varmoja, että se on italiaa. Selvisi sekin sitten lopulta, mitä siinä oikein sanottiin: "Veo tus ojos, cada fin de semana, lado a lado, mano a mano."  (Näen silmäsi, joka viikonloppu, viereikkäin, käsikkäin.)

Oikotie sydämeen on kiva biisi ja jostain syystä olen aina mieltänyt sen ns. Aikakoneen humoristisimmaksi biisiksi. Sanat ovat kekseliäät, mutta jostain syystä tämä biisi jää muiden biisien varjoon ollessaan albumin viimeinen biisi, vaikka rahkeita toki olisi nousta kärkikahinoihinkin.

Outro tavallaan toimii kivasti tällä levyllä ja on samantyyppinen avaruus-teemainen kuin introkin, ja päättyy ns. loppuräjähdykseen. Outro kummastutti jo ihan alusta asti ja kummastuttaa vieläkin. Ehkä se toimisi paremmin ilman noita puheosuuksia, mutta onneksi Aikakone myöhemmillä levyillä luopui introista ja outroista. Mielummin sitten vaikka kokonaan instrumentaali biisi kuin tämmöisiä pätkiä. Ja tämä koskee oikeastaan melkein kenen tahansa artistin albumeita.

Toimiva tämä albumi on edelleen ja näköjään samat biisit ja asiat hiertävät ja ihastuttavat edelleen, jotka ovat tehneet niin sieltä alkujen alusta asti. Kesäinen albumi ehdottomasti. Ehkä albumiversioita on tullut kuunneltua liikaakin, kun esim. Odotan, Matkustanut oon ja Tähtikaaren taan remix-versiot toimivat omalla kohdalla paremmin. Albumi on kaikenkaikkiaan ihanan positiivinen, ja siitähän Aikakone onkin tunnettu. Tässä albumissa on toivoa, rakkautta ja pilkettä silmäkulmassa.

Albumiin liittyy niin hirmuisesti muistoja, että vaikka jotkut kohdat eivät nappaa ihan täysillä, kuuluvat ne silti kokonaisuuteen ja melkein jokaiseen albumin minuuttiin ja jopa jokaiseen kansilehden sivuunkin liittyy jokin muisto. Sikäli on hieman vaikea näitä 90-luvun levyjä lähteä puolueettomasti arvioimaan, koska monet niistä vievät takaisin lapsuuteen.
Tähtikaaren taa-albumi on siitä erityinen, että se on muistaakseni ensimmäinen tai toinen hankkimani pop-albumi ja sellainen, joka ei sisältänyt lastenlauluja. Tämä albumi avasi ovet musiikin ja popin maailmaan, ja ehkä siitä syystä pop on edelleen itselleni rakkain genre.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.