torstai 17. huhtikuuta 2014

Vierailu Tukholman ABBA-museossa

Matkasin talvilomallani Tukholmaan ja totta kai nähtävä oli myös Djurgårdenissa oleva ABBA-museo. Ostin lipun sunnuntaille, jolloin oli Euroviisuvoiton 40-vuotispäivä ja luvassa oli ylimääräistä ohjelmaa. Mahdollisuus oli mm. virkata samanlainen sininen hattu kuin Agnethalla oli Euroviisupäivänä päässään, osallistua Björnin tähtikitaran rakentamiseen ja nähdä varta vasten tätä tilaisuutta silmällä pitäen koottu ABBA-museon kuoron esiintyminen.


Menin paikalla 10.30, jolloin museossa oli jo yllättävän paljon porukkaa paikalla. Museon yhteydessä olevassa myymälässä kävi myös aikamoinen kuhina.
Varsinainen museo oli pari kerrosta katutasoa alempana ja ensimmäisenä tulijaa tervehti valoilla luotu ABBA-logo.


Seuraavaksi mentiin pieneen huoneeseen, jossa oli valkokangas ja valkokankaalla esitettiin parin minuutin johdatus ABBAn maailmaan. Musiikkivideoiden, haastattelujen ja live-esiintymisien pätkiä nopealla tahdilla. Äänenlaatu vastasi melkeinpä elokuvateatterin tasoa ja käsikarvat nousivat pystyyn saman tien. Intron jälkeen päästiin pujahtamaan varsinaiseen museoon, joka alkoi bändin jäsenten alkutaipaleen esittelyllä ja siitä Waterloon voittoon. Esillä oli kuuluisa tähtikitara ja Bennyn käyttämät platform-kengät.





Museoon oli luotu jäljitelmät ABBAn studiosta, Björnin ja Bennyn työskentelymökistä Viggsö-saarella, Stikkanin työhuoneesta, konserttipaikan meikkipisteestä, vaatesuunnittelijan työpisteestä ja Agnethan ja Björnin keittiöstä, jonka ikkunasta avautuu näkymä ulos, jossa Linda-tyttö on lähdössä kouluun. Tämän lisäksi esillä oli erilaista fanikrääsää (saippuaa, kiertuekirjoja, t-paitoja, lippiksiä, vihkosia, jne) ja lehtileikkeitäkin. Lisäksi esillä oli useita palkintoja, kulta-, platina- ja timanttilevyjä sekä joitakin harvinaisempiakin vinyyleitä alkuperäisissä kuvakansissaan. Museossa pääsi osallistumaan itsekin poikkeuksellisen paljon: sai kokeilla kappaleen miksaamista, kokeilla omaa ABBA-tietämystään, nauhoittaa itsestään musiikkivideon ABBAn kappaleen tahtiin, esiintyä ABBA-hologrammien keskellä, äänittää demon "studiokopissa" tai vaikka tanssia ABBA-diskossa.





Yksi suurimpia kohokohtia oli ehdottomasti nähdä aitoja esiintymisasuja, joita ABBA oli aikoinaan käyttänyt. Mukana oli mm. Euroviisuvetimet sekä kuuluisat kissapuvut. Yllätyin muutamien vaatteiden kohdalla niissä käytetyistä materiaaleista, sillä kuvien perusteella olin muutaman asun materiaalin arvioinut aivan erilaiseksi. Muutenkin oli mielenkiintoista katsella asuja ja miettiä, että nämä ovat oikeasti olleet ABBA-tähtien yllä ja nähneet paljon maailmaa. Historian siipien havinaa parhaimmillaan.






Hauska yksityiskohta oli mielestäni se, kun vessoissakin soi ABBAn musiikki.

Itselläni ei ole luottokorttia, joka on ainut käypä maksuväline museon myymälässä, mutta onneksi käteisen pystyy vaihtamaan lahjakortiksi samasa rakennuksessa olevan Melody-hotellin respassa. Olikin aika hauska shoppailla niin, että sai ns. luvan kanssa käyttää tietyn summan rahaa ja oli pakkokin, koska lahjakortista ei saa rahaa takaisin. Kyllä siinä tovi jos toinenkin meni sitten pyöriessä, kun mietti, mitä sitä nyt sitten haluaisi ostaa. Muutama ostos oli sitten ihan vain sen takia, että sai koko rahan käytettyä.

Ostosten jälkeen meninkin sitten ulkopuolelle odottelemaan, sillä oli vain reilu tunti siihen, kun kuoron oli tarkoitus aloittaa esiintymisensä. Ihmisiä oli kertynyt paikalle jo jonkin verran, ja kellon lähestyessä oli portin luona jo jonoa. Aitiopaikoille siis pääsivät ne, jotka olivat ostaneet lipun museoon etukäteen muistaakseni aikavälille 10.00-14.00. Joka tapauksessa itse pääsin aika lähelle lavaa, ehkä neljänteen riviin. Jengi pakkauttui yllättävän lähelle toisiaan ja yhdessä vaiheessa tunnelma oli niin tiivis, ettei melkein saanut jalkojakaan liikutettua. Onneksi sitten kuoron astuessa lavalle syntyi hieman tilaa ja pystyi hengittämäänkin.
Porukka taputti ja hurrasi kuoron jäsenten saapuessa lavalle ja tunnelma oli katossa jo ennen kuin ensimmäinen biisi oli pyörähtänyt käyntiin. Osa kuorolaisista veti biiseissä soolo-osuuksia, osa muutaman lauseen verran, osa melkein koko biisin. Kuorolaisten laulu soi hyvin yhteen ja soolo-osuuksien laulajilla oli niin ikään hyvin persoonalliset äänet. Erityisesti (muistaakseni) Rock me-biisin soolo-osuudet vetänyt mies sai yleisön ensin hiljaiseksi ja sitten hurraamaan hurmiosta. Mielettömän revittelyt ja mies tosiaankin eli biisiä joka solullaan.


Parasta koko esityksessä oli Thank you for the music-biisi. Nimittäin Benny Andersson itse asteli pianon taakse kymmenien kameroiden seuratessa herran liikkeitä. Biisin hurmosta korostettiin vielä suihkuttamalla kultaista konfettisadetta yleisön ylle. Tuskin voin keksiä sanoja kuvaamaan sitä fiilistä, mikä siellä yleisön joukossa ollessa syntyi, kun biisin alkuperäinen pianistimaestro soitti niitä kuuluisia sointuja, kuoro lauloi upeasti, yleisö oli vahvasti samanmielistä ja aurinkokin oli ilmestynyt taivaalle hetki ennen keikan alkua. Täydellistä kerrassaan.

Tykkäsin museosta todella paljon ja kuoron esitys oli laadukas. Parasta tietysti oli nähdä Benny livenä ja vielä soittamassa. Hauska olisi tietää, kuinka paljon porukkaa oli paikalla, sillä huomasin, että myös kauempana olevilla bussipysäkeillä seisoskeli innokkaita kuulijoita.

Ehdottomasti yksi parhaimpia päiviä tämän vuoden puolella. ABBAn taika elää edelleen eikä näytä hiipumisen merkkejä, sillä yleisössä oli tosiaankin kuulijoita vauvasta vaariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.