maanantai 14. huhtikuuta 2014

Beyoncé: 4 (2011)


Levyn ensisinkku Run The World (Girls) ei alkuun herättänyt minkäänlaista mieleenkiintoa uutta albumia kohtaan. Mutta siitä on kuuntelukertojen kasvaessa alkanut kehittyä mukava tanssibiisi. Siinä on jotain erilaista kuin aiemmissa Beyoncén singlebiiseissä, mutta silti se on tunnistettavaa Beyoncéa. Biisillä on myös mielenkiintoinen sijoittelu albumin biisilistassa: n
imittäin ensimmäinen sinkku on harvoin albumin viimeinen biisi. Mielenkiintoinen ratkaisu.

1+1 oli heti sellainen biisi, joka kosketti. Hyvin kaunis, rauhallinen ja tunnepitoinen biisi, josta hyvin kuulee, miten Beyoncé elää biisiä joka solullaan.

I Care jää aloitusraidan varjoon ja on sellainen, jonka itse olisin voinut jättää levyltä pois. Kertosäe on tasaisen tylsä eikä biisistä itsestään oikein tahdo saada mitään irti.

I Miss You, Rather Die Young ja Star over  jäävät unholaan saman tien, kun raita vaihtuu seuraavaan.


Best Thing I Never Had-biisissä on mielestäni parasta sanat. Muutenkin kyllä kaunis biisi, joka on rakkauslauluksi lähestymistavaltaan piristävän poikkeuksellinen.


Party on ihan kelpo biisi, mutta jostain syystä siitä tulee enemmän mieleen Rihanna kuin Beyoncé. Hieman nopeampi rytmi ja näin olisi Rihanna-rallatus valmis.

Love On Top on vihdoin sellainen biisi, joka erottuu ensimmäisistä biiseistä. Tarttuvampi rytmi, monipuolisempaa äänen käyttöä ja mieleenjäävä kertosäe. Tässä on nyt sellainen biisi, joka jää päähän soimaan ja josta tulee kylmiä väreitä, kun sen kuulee.

Countdown ja End Of Time saavat myös plussapisteitä sanoituksista ja laulusta.  I Was Here on viimeinkin sellainen hidas biisi, joka toimii ja on erityisen kaunis. Siinä on syvää tunnetta kuten 1+1 -biisissäkin.

Hieman levyssä ihmetytti se, että suurin osa biiseistä on hitaita eikä nopetempoisia biisejä juurikaan ole, ja itse niitä ainakin odotin. Levy on tasaisen hyvä ja fanille must-hankinta, mutta mitään suurempia fiiliksiä siitä ei valitettavasti tule ja ei ainakaan vielä ylitä aikaisempia Bayoncén sooloalbumeita. Tämä ei oikein ole sellainen levy, että sen jokaisen biisin jaksaisi kuunnella usemman kerran.
Sanotaan, että levyn alkupään biisit ovat laulullisesti liiankin samantyyppisi;, tasaisia, hitaita biisejä, joissa ei oikein ole edes ainetta vuosisadan balladiksi. Aloitusraitaa lukuunottamatta.
Kahdeksannesta raidasta (Love On Top) alkaen biisit paranevat, niissä on enemmän tarttuvuutta ja monipuolisuutta ja sellaista, mitä itse Beyoncélta odotan. Niissä on myös enemmän tulkintaa ja monella tapaa muutenkin tuntuvat vahvemmilta kuin alkupään biisit.

Kuuntele: Love On Top, Countdown, I Was Here, End Of Time, Best thing I never had
Skippaa: I Care, I Miss You, Party

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.