keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Päivä 7: Paras ystäväni

Sinä olet paras ystäväni.
Niin, juuri sinä, joka luet tätä viestiäni. Tiedän, ettei kukaan muu olisi täällä ja löytänyt tätä kirjettä. Se osoittaa, että sinä välität oikeasti. Se, joka oikeasti välittää, on paras ystäväni. Tiedän, että olet nyt täällä, koska en ole vastannut soittoihisi. Olet mahdollisesti kysynyt naapureiltani, ovatko he nähneet minua. Todennäköisesti et ole saanut heiltä mitään suoraa vastausta, vain typeriä sipinöitä ja supinoita.

Mietit varmasti, miksi luet tätä viestiä? Miksi en osoittanut tätä kenellekään lähempänä asuvalle. Miksi olisin? Enhän tiennyt, kuka minusta oikeasti välittää. Ketä kiinnostaa, kuka minä olen eikä vain se, mistä olen rahani saanut ja miksi minä olen niin outo. Ne juoruilevat naiset, eivät he oikeasti olleet ystäviäni. Ja ne miehet, kyllä minä tiedän, miksi he olivat minusta kiinnostuneita. Niin siinä joskus käy, kun kotona on sellaisia haaskalintuja kuin ne juoruilevat naiset ovat. Ei se minun asiani ole, itsepähän tulivat luokseni.

Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, niin olen iloinen, että juuri sinä tulit. Kyllä minä sen tiesin, että sinä se olet, joka jaksaa välittää. Olimmehan kokeneet niin paljon yhdessä. Muistatko vielä sen tulvan silloin kun lomailimme yhdessä? Silloin oli todella henki kyseessä. Muistan, miten onnellisia olimme, kun lopulta saimme jalkamme kuivalle maalle ja pääsimme kotiin takaisin. Silloin tuntui, että mikään niin sanotusti normaali ongelma ei tuntunut miltään. Miten typerältä se kuulostikaan, kun ihmiset valittivat, kun bussi oli kolme minuuttia myöhässä tai miten kaupasta oli kerma loppu. Olisin ollut todella onnellinen, jos nuo olisivat olleet minun suurimmat ongelmani.

Tiedän, että olet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt jäädä pidemmäksi aikaa sairaalaan, kuntoni huomioon ottaen. En vain jaksanut enää sitä steriiliä hajua ja kasvottomia hoitajia. Valkoisia seiniä, epämukavia lakanoita ja minuuttien laskemista. Huonetoverini avustuksella onnistuin livistämään. Siunattu Aarne! Siinä oli veikeä ja velmu kaveri. Kokenut elämässään yhtä ja toista eikä aina lain oikealla puolella.

Olen pahoillani, että emme sittenkään saaneet harmaantua yhdessä. Ehdimme onneksi nähdä niin paljon monia muita asioita, että varmasti niiden muistojen voimalla voit kuvitella, että olisin luonasi. Ja niin olenkin.
Sillä ei ole merkitystä, missä kunnossa ruumiini on. Meidän ystävyys on paljon suurempaa kuin maallinen elämä. Tiedän, tämä kuulostaa liian siirappiselta. Mutta niin se vain on. Ja joskus elämä kaipaa pientä siirappia, ettei kaikki vain maistuisi siltä samalta. Tutulta, mutta tylsältä. Joskus pieni äklömakea voi olla piristävääkin.

Älä luovuta elämääsi kesken vaan jatka pää pystyssä niin kauan kuin sinulle on päiviä suotu. Sinä olet vahvempi ja terveempi kuin minä.
Istun täällä kahvikuppi kädessä katsellen taivaan värin vaihteluita ja odottelen päivää, jolloin istut taas minua vastapäätä. Meillä on varmasti todella paljon kerrottavaa toisillemme siinä vaiheessa.
Ja tällä kertaa, ystäväni, meiltä ei aika lopu kesken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.