perjantai 21. helmikuuta 2014

Liza Marklund: Paratiisi (2001)


Paratiisi on ensimmäinen Liza Marklundin kirja, jonka olen nyt lukenut. Kummempia ennakko-odotuksia ei juuri ollut, joten aloin lukemaan täysin puhtaalta pöydältä.

Alku herätti mielenkiinnon, sillä dekkari, jota ei ole kirjoitettu jollain tavoin poliisin näkökulmasta on ainakin omassa lukuhistoriassani ollut harvinainen. Kirja on kirjoitettu toimittajan näkökulmasta, mutta tapahtunut murha ei kuitenkaan ole toimittajan aivan koko elämä. Mukaan mahtuu taistelua lehden toimituksessa ja myös ongelmia päähenkilö Annikan omassa siviilielämässäkin, totta kai.

Alku oli herätti mielenkiintoa, mutta pohjustuksen sälkeen seurasi pieni notkahdus tarinassa. Jouduin siinä muutamien sivujen ajan pakottamaan itseni lukemaan eteenpäin, sillä taphatumat eivät tuntuneet siinä kohtaa kovin mielenkiintoisilta kokonaiskuvaa ajatellen.

Tämän pienen notkahduksen jälkeen palattiin taas takaisin raiteille, ja sen jälkeen lukemista ei olisi malttanut lopettaa. Marklund kehittelee mielenkiintoisia ja yllättäviäkin juonenkäänteitä, jotka ainakin tässä kirjassa pitävän lukijan koukussa loppuun asti.
Poikkeuksena muihin dekkareihin, tässä erityisesti henkilöiden väliset suhteet kuvaillaan poikkeuksellisen hyvin, joka tuo kirjaan mukavan lisäsäväyksen. Sen sijaan, että oltaisiin keskitytty vain päähenkilön tunnekuvauksiin, otetaan myös muutama tärkeä sivuhenkilökin mukaan.

Päähenkilö on sopivan tavallinen ja ainakin omasta mielestäni jopa ärsyttävä. Tämä tekee hänestä mielenkiintoisen, koska hän ei ole tylsän täydellinen kaunotar, josta kaikki pitävät ja jonka kaikki haluavat, ja hän tekee virheitä, joita muut eivät välttämättä pysty antamaan anteeksi.

Miinuspuoleksi sanoisin paikoitellen liian pitkät ja luennointi-tyyppiset puheenvuorot. Ehkä se kuuluu osana kirjan ideaan, mutta mielestäni joitakin dialogiosuuksia olisi voinut hieman paloitella ja lisätä väliin vaikka toisen osapuolen reaktion tai jonkun kuvauksen, mitä puhuja teki samalla. Näin pidemmätkin puheenvuorot olisivat olleet lukijaystävällisempiä.

Loppu ei mielestäni lässäytä kirjaa, vaikka jääkin osittain avoimeksi. Kokonaisuudessaan ihan hyvä kirja, ja ehdottomasti haluan lukea jonkun toisen Marklundin teoksen, sillä epäilen, että hyvästä juonestaan riippumatta tämä ei ole hänen parhaimmistoaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.