keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Katsaus musiikkivuoteen 2013

Vuonna 2013 on musiikin suhteen tapahtunut kiitettävän paljon. Ensi kertojakin on kertynyt aika mukavasti. Tässä Pakko mainita-kohokohdat.

15.3.2013 Justin Timberlaken The 20/20-albumin julkaisu.

15.3.2013 julkaistu Et ole yksin-albumi on jälleen yksi hieno meriitti J. Karjalaisen jo muutenkin mahtavaan uraan. Ensimakuahan saatiin jo viime vuoden vaihteessa, kun julkaisiin superhitti Mennyt mies. Jotain herran suosiosta ja musiikin laadusta kertoo se, että keikkoja myytiin vuoden aikana loppuun useampi, ja albumi myikin tuplaplatinaa parissa viikossa. Itselläni oli tarkoitus mennä jo keväällä keikalle, mutta jäin ilman lippuja, joten historiassani ensimmäinen J. Karjalaisen keikka oli hänen kiertueensa viimeinen Helsingin Circuksessa 16.11. 

10.5.2013

Vuoden suurin uutinen oli ehdottomasti ABBAn Agnetha Fältskogin comeback. Alkuun asiasta kiersi vain huhuja, mutta virallisen varmituksen tultua en tiennyt miten päin olisin ollut. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun selvisi, että albumi pitää sisällään ainoastaan uutta musiikkia, taisin jo leijailla taivaissa.
Ensimmäinen sinkku albumilta oli When you really loved someone, joka oli niin Agnethan näköinen biisi kuin vain biisi voi olla, jossa kuitenkin oli sopivasti ripaus 2000-lukua. Sitä seurasi videon julkaisu, joka sopi täydellisesti biisiin ja teki biisin tarinasta vieläkin koskettavamman. Samoihin aikoihin Agnethalle avattiin sekä viralliset Facebook-sivut että Twitter-tili. Tuntui uskomattomalta, että pitkään hiljaiseloa viettänyt artisti olikin yllättäen "kaikkialla". Toukokuun alussa FB-sivujen ylläpito pyysi faneja esittämään kysymyksiä Agnethalle, joista sitten valittaisiin osa, joihin artisti vastaisi. Ajattelin työntää lusikkani soppaan ja niinhän siinä kävi, että Agnetha vastasi peräti videon kera esittämääni kysymykseen. Olin erittäin haltioitunut, sillä olin kuvitellut, että kysymyksiin tulisi yhteinen kirjallinen vastaus. Videolla tullut vastaus tuntui henkilökohtaisemmalta ja se oli vedenpitävä todiste siitä, että kysymys oli tosiaan mennyt perille. Kyllä se pienen fanitytön sydäntä lämmitti aika tavalla. Vaikken mikään Hannu Hanhi ole koskaan oikeastaan ollut, niin Onnetar päätti palkita minut myös toistamiseen tänä vuonna. Loin Twitteriin tunnukset ihan vain sen takia, että voisin osallistua siellä järjestettäviin Agnetha-aiheisiin kilpailuihin. Tunnustan, etten oikeastaan edes tiennyt, miten kyseinen palvelu oikein toimii. No, osallistuinpa kuitenkin kilpailuun, jossa piti sijoittaa Agnethan diskopallosta tehty gif-animaatio johonkin sosiaaliseen mediaan. Sijoitin sen silloiseen musablogiini ja laitoin linkin Twitterissä Agnethan web-tiimille. Mieletön mäihä kävi ja voitto osui minuun, ja voitin nimmaroidun albumin. Jos olin taivaissa tuon kysymysvideon kohdalla, niin nyt meinasin totaalisesti karauttaa mopon käsistäni. Olin jo parin vuoden ajan miettinyt, voisikohan olla mahdollista saada Agnethan nimmaria, mutta olin ajatellut, että tuskinpa hän vastaa niihin viesteihin, joita saa, joten annoin olla. Onnetar sitten hoiti asian puolestani. En oikeastaan keräile nimmareita niin, että jaksaisin juurikaan nähdä asian eteen ylimääräistä vaivaa. Eikä minulta taida löytyäkään kuin ehkä viiden eri artistin nimmarit. Mutta tämä Agnethan nimmari oli itselleni ehdottomasti sellainen, jolla on enemmän merkitystä kuin monella muulla asialla. 



29.6.2013 ajauduin ensimmäistä kertaa Rammsteinin keikalle. Helsingissä järjestettävään Rock the beach-tapahtumaan. Kyseinen keikka jäi ehdottomasti historiaan, sillä siinä oli metallista taikaa. Konsertin jälkeen olen kuunnellut Rammsteinia lähes päivittäin ja aina kuullessani minulle entuudestaan tuntemattoman biisin, olen melkein aina yhtä ihastunut kuhunkin uutuuteen. Tähän mennessä vain muutama biisi on tuntunut vähän vaisulta, mutta muut sitäkin hienommilta. Ilahdun melkein naurettavan paljon, kun kuulen Rammsteinin biisin radiossa. En tiedä, mistä tuo johtuu, sillä pystyn kuitenkin kuutelemaan biisejä levyiltä, jotka olen jo kotiini hankkinut. Tästä on hyvä esimerkki jouluaatolta. Käänsin ruokaa laittaessani taajuuden Radio Rockin puolelle (ei ollut juuri silloin joululaulufiilistä) ja siellä pärähti juuri soimaan Keine Lust. Samassa rupesin hymyilemään ja jammailemaan biisin tahdissa, ja tuntui kuin oisin saanut tripla-annoksen energiaa joulukokkauksiin. Vaikka sanat biiseissä ovat tarkoituksellisen provosoivia ja rankkoja, niin melodioissa ja sovituksissa on sitä jotain. Ja onhan se Till mielettömän karismaattinen esiintyjä.


Heinäkuu 2013 Teiniaikojen suosikkini ja ysärin mahtinimi Aikakone ilmoitti kesällä, että Vera on nyt virallisesti ja lopullisesti jättänyt yhtyeen, ja uudeksi jäseneksi ilmoitettiin Jazu-niminen laulaja. Veran lähtö oli kyllä itselläni jo etukäteen tiedossa, joten tämä ei varsinaisesti ollut uutinen. Hieno uutinen oli kuitenkin se, että Vera oli pistänyt pystyyn uuden Kuulas-nimisen nelihenkisen yhtyeen. Mielenkiinnolla odottelen Kuulaan materiaalia, sillä sieltä on takuulla tulossa jotain aivan erilaista ja persoonallista. Aikakoneen keikalla tuli käytyä muutaman kerran fiilistelemässä ysäriä, ja kyllähän ne hitit toimii livenä aina vaan. Muuten tänä vuonna jäi ysäribailut vähemmälle, mutta ensin vuonna sitten toivottavasti enemmän. 


Kuulas (kuva yhtyeen Facebook-sivuilta)

20.9.2013 PMMP:n Matkalaulu-albumin julkaisu.
27.9.2013 Justin Timberlaken The 20/20 experience part 2 -albumin julkaisu.
4.10.2013 Jenni Vartiaisen Terra-albumin julkaisu.

27.10.2013 PMMP:n uran viimeinen keikka. Näin muutama kuukausi viimeisen keikan jälkeen olen katsellut vanhoja livevetoja Youtubesta ja nyt on kunnolla iskenyt tajuntaan se, että keikkoja ei ole luvassa. Vähän sellainen haikea fiilis välillä iskee. Lohduttaudun sillä, että olin tänä vuonna niin molemmilla Tavastian keikoilla kuin molemmilla Jäähallinkin keikoilla. Hyvät muistot jäi ja musiikki ei menetä hehkuaan.



23.11.2013 Kävin ensimmäistä kertaa myös Erinin keikalle Helsingin Kulttuuritalolla. Keikka ja Erin yllättivät positiivisesti ennakkoasenteistani huolimatta. Positiivisesta kokemuksesta huolimatta en ole pystynyt Erinin biisejä sen enempää kuuntelemaan. Eli ainakin tämän vuoden osalta hänen musiikkinsa oli vain tähdenlento omalla kohdallani.

Joulukuu 2013 Kulttuuritalolla tuli käytyä myös Club for fivea, Jenni Vartiaista ja Raskasta joulua-kiertuetta todistamassa, joista viimeksi mainittu oli niin ikään eka kerta. 

Raskasta joulua @ Kulttuuritalo

Lisäksi aika yllättäen Christina Aguilera ja Lady Gaga vetivät yhdessä Do what u want-biisin. Gagaa en kerta kaikkiaan voi sietää missään muodossa, mutta Christinan siivellä hänetkin näköjään pystyy sulattamaan.

Aika paljon on tänä vuonna tullut koettua ja toivottavasti ensi vuoteen mahtuu vähintään yhtä paljon hyviä ja uusiakin kokemuksia. 

Mahtavaa alkavaa vuotta 2014!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.