lauantai 25. tammikuuta 2014

Blaine Harden: Pako Pohjois-Koreasta - Leiri 14 (2012)

Kirja: Pako Pohjois-Koreasta - Leiri 14
Kirjailja: Blaine Harden
Vuosi: 2009

Kertoo Shin Ding-hyukin tarinan siitä, millaista on elää ja paeta tarkkaan vartioidulta pohjoiskorealaiselta työleiriltä, leiriltä numero 14. Hän syntyi leirillä ja joutui työskentelemään siellä hänen sukulaistensa virheiden takia, joita hänelle ei kuitenkaan kerrottu. Leirillä lapsille opetettiin vain hieman luku- ja kirjoitustaitoa, mutta ei kerrottu mitään ympäröivästä maailmasta. Kirjan on kirjoittanut Washingtonin ulkomaankirjeenvaihtaja Blaine Harden, joka Shinin haastattelujen lisäksi on paneutunut aiheeseen laajemminkin.

Pysäyttävintä tässä lukukokemuksessa oli se, että se on kirjoitettu 2000-luvulla, eli tarina ei kerro menneistä historian vääryyksistä vaan karusta nykypäivästä. Tänäkin päivänä Pohjois-Koreassa on edelleen työleirejä, joissa ihmisiä ei kohdella millään tavoin elollisina olentoina vain ainoastaan sieluttomina työjuhtina. Pohjois-Korean hallituksen mukaanhan maassa ei tällaisiä leirejä ole eikä muitakaan ongelmia. Kaikki on täydellisesti ja kansa rakastaa diktaattoriaan.

Kirjaa lukiessani tuli ajatteleeksi myös sitä, että maan tämänhetkinen johtaja Kim Jong-un on suunnilleen minun ikäiseni ja ainakin näennäisesti johtaa maataan (kohti tuhoa). Jotenkin ajatus siitä, että maan diktaattori on saman ikäinen kuin itse olen, pysäyttää pohtimaan kirjassa ja mediassa esitettyjä asioita tietyllä tavalla monesta eri vinkkelistä.

Kirja herätti paljon ajatuksia ja jälleen kerran havahdutti ajattelemaan sitäkin, mistä kaikesta hyvinvointivaltioissa asuvat ihmiset herkästi valittavat. Toki kaikkea ei voi lähteä vertaamaan täysin mustavalkoisesti, mutta onhan tämmöiset kontrastit yleensä sellaisia, että niiden avulla pystyy miettimään, mitä kukakin pitää oikeasti tärkeänä. Olen nimittäin kuullut muutaman toteavan, että Suomen itsenäisyydellä ei ole mitään merkitystä ollut sen jälkeen, kun liityttiin EU:hun. Suosittelisin siinä tapauksessa lukemaan ainakin tämän kirjan, jotta huomaa, että on maita, joissa asiat ovat paljon huonommin ihan tavallisellakin kaduntallaajalla. Jos vaikka lähdetään siitä, että saako Suomesta vapaasti matkustaa muihin kaupunkeihin ja lähteä ulkomaille? Tai saako Suomessa valita, mihin menee töihin? Entä onko Suomessa sanavapaus: saa sanoa mielipiteensä presidentistä, eri puolueista tai vaikkapa armeijasta? Itsenäisyys pitää sisällään monia eri asioita eikä Suomessa asiat niin huonosti oikeasti ole kuin mitä monet valittavat. Ainahan asiat voisivat olla paremmin enkä vähättele kenenkään kokemia vastoinkäymisiä tai harmituksia, mutta vaikkapa aletuotteen loppumisesta valittavien ihmisten olisi hyvä pysähtyä ja kuunnella itseään, ja miettiä, kannattaako sitä nyt aivan kaikesta valittaa ääneen.

Kirja ei ole kepeä tai viihdyttävä lukukokemus, mutta erittäin mielenkiintoinen. Ainakin se herättää ajattelemaan ympäröivää maailmaa ja sitä, että maan johto voi surutta valehdella ummet ja lammet, ja toisaalta tyhmyydessään kuvitella, että kaikki uskovat nuo valheet.
Kirjassa on helppo pysyä mukana ja se on selkeästi kirjoitettu. Kirjassa ei onneksi sorruta mässäilemään kurjuudella vaan kerrotut asiat puolustavat paikkaansa kokonaisuuden kannalta, ja mukaan on mahdutettu myös faktoja historiasta (ja nykypäivästä) helpottamaan koko tarinan laajuuden hahmottamista.

Mielestäni on käsittämättömän rohkeaa, että Shing on kertonut tarinansa omalla nimellään ja kasvoillaan. Oikeastaan ihmettelen, miten ihmeessä hän on uskaltanut. On erittäin hienoa, että näitä asioita saadaan päivänvaloon ja ehkä jonain päivänä nämäkin vääryydet korjaantuvat, ja ihmiset saavat oikeuden elää elämäänsä ilman jatkuvaa pelkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.