perjantai 31. tammikuuta 2014

Päivä 5: Mitä on rakkaus?

Siis todellakin, oon just niin oikee ihminen kertoo teille täst. Mä oon niin rakkauden ammattilainen. Hei, eiks se oo joku biisi? Miten se menikään? No, ihan sama, en mä muista, mut kyllä te sen tiedätte. Se oli joku Juice, Hector tai vastaava, se esittäjä.
Mut mä, rakkauden ammattilainen, kerron teille, mitä rakkaus on. Sitähän kaikki etsii ja missään ei oikeesti voi kulkea, ettei törmäis rakkauteen jossain muodossa.

Mä oon ollut niin rakastunut ainakin seitsemän kertaa. Tai ehkä silleen tosi syvästi niin neljä kertaa. Mut ei ne kolme muutakaan huonoja ollut. Mut se vaan oli vähän laimeempaa rakkautta.
Oikeesti elämä oli ihan sellasta vaaleanpunaista, vaikka en mä siitä väristä oikeen diggaakaan. Mut te tiedätte, mitä mä tarkotan tolla. Ei tartte välttämättä pitää jostain väristä, vaikka sen mainitseekin jossain yhteydessä. Tää on vinkkinä sulle, Gina!

Rakkaus on just sitä, mitä sellaset ihmiset ei voi sietää, jotka ei oo sitä ikinä kokenut. Ne aina lässyttää, että ei oo olemassa mitään rakkautta, on vaan olemassa toimeentulemista. No vittu oikeesti. Ai ups, saanko mä kiroilla? No ihan sama, tuli jo. Jos mä tuun toimeen mun naapurissa asuvan harmaahapsisen ja höperön pappelin kanssa, ni ei se nyt sitä tarkota, että mä rakastaisin sitä. Ihan sama, mitä ihmiset sanoo, mutta rakkauden ja toimeentulemisen väliin ei vaan voi laittaa yhtäsuuruusmerkkiä. Oikeesti ei vaan voi.
Ne, jotka ei oo olleet rakastuneita, niin ne on aina kateellisia niille, jotka on oikeesti rakastuneita. Ja yleensä sit ne ihmiset vielä sanoo, että ethän sä nyt voi olla rakastunut, kun sä oot noin nuori. Ja tämä väite perustuu mihin? Onks rakkaudessa joku ikäraja? K-50 tai jotain. Ku oot tarpeeks käpy, ni sit voit sanoo tietäväs, mitä rakkaus on. Nuoremmatkin on rakastuneita, mutta vaan eritavalla. Tän ku vanhukset tajuis. Ku ne aina on selittämässä kaikkea ja menee melkeen hysteeriseks, jos mä oon porukoille sanonut olevani rakastunut. Ja sit on aina tullut se kuuluisa pitkän uloshengityksen aikana huokaistu "taas". Joo-o, vittu taas! Niinku ois joku raja elämässä, et voit rakastua vaan kaks kertaa. Get a life!

No joo, rakkaus on vaan sellanen magee tunne, jota ei oikeesti voi selvin sanoin rajata. Jos sä rakastut tai oot rakastunut, niin kyllä sä sillon tiiät. Jos sä et tiedä, ootko sä ollut rakastunut, ni sillon et oo. Uskokaa mua.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #12 Waterloo

ABBAn parhaimpien biisien listasijalle 12 ylsi mikäpä muukaan kuin Waterloo (työnimenä Honey-Pie). Kyseinen kipalehan löytyy Waterloo-nimiseltä albumilta (1974), ja biisistä on lisäksi tehty versiot ruotsiksi, saksaksi ja ranskaksi.

ABBA voitti Waterloolla Euroviisut vuonna 1974. Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 40 vuotta voitosta, ja biisi soi edelleen tiuhasti radiossa ja löytää tiensä aina uudelleen uusille kokoelma-albumeille. Kuinka moni muu Euroviisuvoittajabiisi on yltänyt moiseen? Tai kuinka moni kyseistä viisuista julkisuuteen ponnahtanut artisti on edelleen suosionsa huipulla, vaikka bändin toiminta on lakannut jo reilut 30 vuotta sitten? ABBA oli esiintynyt edeltävänä vuonna Euroviisuissa kappaleella Ring, ring, ja vaikka sillä hieman menestystä tulikin, ei vielä päästy maailmanmaineeseen.

Waterloossa on erityisen mieleenjäävä kertosäe ja sanat ovat nerokkaat. Biisi ei juuri kysele vaan polkaisee heti alusta täyteen lentoon, joten koukutus on täydellinen. Ja onhan tuo Ruotsin karsintojen Euroviisuesiintyminen aika viehkeää katsottavaa, koska kaikki ovat vielä niin nuoria ja täynnä intoa ja paloa menestymiseen.

Jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa, että ei ihme, että voitto irtosi, mutta kyllähän tämä erottuu edelleen edukseen monista Euroviisuista. Ei ole liikaa kikkailtu autotunen kanssa, ei yritetty väkisin tehdä Euroviisuilta kuulostavaa biisiä ja sanoissa on muutakin kuin ikuista maailmanparannusta. Raikas ja omaperäinen biisi, jonka kruunaavat persoonalliset äänet, jotka soivat täydellisesti yhdessä ja erikseen.
Uskallan väittää, että tuskinpa vaikkapa Loreenin biisiä kukaan enää kymmenen vuoden päästä muistaa, paitsi viisufanit ehkä. Ja tuskinpa hänen levyjään myydään vuosikausia samaan tahtiin kuin ABBAn. On ajatonta musiikkia ja sitten on vähän kertakäyttöisempää.

Tässä Ruotsin karsinnat. Ja on kyllä pakko käyttää sellaista teini-ilmaisua kuin "Awwww". On tämä vaan niin mieltä lämmittävä esitys.




Varsinaiset Euroviisuilut:


Ja vielä voiton julistuksen jälkeen:

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #13 Mamma mia

ABBAn parhaimpien biisien listan sijalle 13 valikoitui superhitti Mamma mia. Biisi on yhtyeen uran alkupuolella julkaistun ABBA-albumin (1975) avausraita, ja lisäksi biisistä julkaistiin espanjankielinenkin versio Gracias por la música-albumilla.

Mamma mia on siitä erikoinen biisi, että vaikka sävel on hyvin iloinen ja kepeä, niin sanat taasen kertovat karumpaa tarinaa pettämisestä ja ovien paiskomisesta. Kuitenkin tarinan edetessä todetaan:"It's a game we play, bye-bye doesn't mean forever", joka viittaa siihen suuntaan, että ei peli niin vakavaa ole ja onhan näitä riitoja nähty ennenkin, ja yhteen palataan aina riidan laannuttua. Sarjassamme niitä suhteita, joissa rakkaus kaiken voittaa ja parantaa, vaikka olisikin katkonaista.

Aivan mahtava biisi, joka jää mieleen helposti ja tempaa mukaansa jo alussa soivan marimban ansiosta.



lauantai 25. tammikuuta 2014

Blaine Harden: Pako Pohjois-Koreasta - Leiri 14 (2012)

Kirja: Pako Pohjois-Koreasta - Leiri 14
Kirjailja: Blaine Harden
Vuosi: 2009

Kertoo Shin Ding-hyukin tarinan siitä, millaista on elää ja paeta tarkkaan vartioidulta pohjoiskorealaiselta työleiriltä, leiriltä numero 14. Hän syntyi leirillä ja joutui työskentelemään siellä hänen sukulaistensa virheiden takia, joita hänelle ei kuitenkaan kerrottu. Leirillä lapsille opetettiin vain hieman luku- ja kirjoitustaitoa, mutta ei kerrottu mitään ympäröivästä maailmasta. Kirjan on kirjoittanut Washingtonin ulkomaankirjeenvaihtaja Blaine Harden, joka Shinin haastattelujen lisäksi on paneutunut aiheeseen laajemminkin.

Pysäyttävintä tässä lukukokemuksessa oli se, että se on kirjoitettu 2000-luvulla, eli tarina ei kerro menneistä historian vääryyksistä vaan karusta nykypäivästä. Tänäkin päivänä Pohjois-Koreassa on edelleen työleirejä, joissa ihmisiä ei kohdella millään tavoin elollisina olentoina vain ainoastaan sieluttomina työjuhtina. Pohjois-Korean hallituksen mukaanhan maassa ei tällaisiä leirejä ole eikä muitakaan ongelmia. Kaikki on täydellisesti ja kansa rakastaa diktaattoriaan.

Kirjaa lukiessani tuli ajatteleeksi myös sitä, että maan tämänhetkinen johtaja Kim Jong-un on suunnilleen minun ikäiseni ja ainakin näennäisesti johtaa maataan (kohti tuhoa). Jotenkin ajatus siitä, että maan diktaattori on saman ikäinen kuin itse olen, pysäyttää pohtimaan kirjassa ja mediassa esitettyjä asioita tietyllä tavalla monesta eri vinkkelistä.

Kirja herätti paljon ajatuksia ja jälleen kerran havahdutti ajattelemaan sitäkin, mistä kaikesta hyvinvointivaltioissa asuvat ihmiset herkästi valittavat. Toki kaikkea ei voi lähteä vertaamaan täysin mustavalkoisesti, mutta onhan tämmöiset kontrastit yleensä sellaisia, että niiden avulla pystyy miettimään, mitä kukakin pitää oikeasti tärkeänä. Olen nimittäin kuullut muutaman toteavan, että Suomen itsenäisyydellä ei ole mitään merkitystä ollut sen jälkeen, kun liityttiin EU:hun. Suosittelisin siinä tapauksessa lukemaan ainakin tämän kirjan, jotta huomaa, että on maita, joissa asiat ovat paljon huonommin ihan tavallisellakin kaduntallaajalla. Jos vaikka lähdetään siitä, että saako Suomesta vapaasti matkustaa muihin kaupunkeihin ja lähteä ulkomaille? Tai saako Suomessa valita, mihin menee töihin? Entä onko Suomessa sanavapaus: saa sanoa mielipiteensä presidentistä, eri puolueista tai vaikkapa armeijasta? Itsenäisyys pitää sisällään monia eri asioita eikä Suomessa asiat niin huonosti oikeasti ole kuin mitä monet valittavat. Ainahan asiat voisivat olla paremmin enkä vähättele kenenkään kokemia vastoinkäymisiä tai harmituksia, mutta vaikkapa aletuotteen loppumisesta valittavien ihmisten olisi hyvä pysähtyä ja kuunnella itseään, ja miettiä, kannattaako sitä nyt aivan kaikesta valittaa ääneen.

Kirja ei ole kepeä tai viihdyttävä lukukokemus, mutta erittäin mielenkiintoinen. Ainakin se herättää ajattelemaan ympäröivää maailmaa ja sitä, että maan johto voi surutta valehdella ummet ja lammet, ja toisaalta tyhmyydessään kuvitella, että kaikki uskovat nuo valheet.
Kirjassa on helppo pysyä mukana ja se on selkeästi kirjoitettu. Kirjassa ei onneksi sorruta mässäilemään kurjuudella vaan kerrotut asiat puolustavat paikkaansa kokonaisuuden kannalta, ja mukaan on mahdutettu myös faktoja historiasta (ja nykypäivästä) helpottamaan koko tarinan laajuuden hahmottamista.

Mielestäni on käsittämättömän rohkeaa, että Shing on kertonut tarinansa omalla nimellään ja kasvoillaan. Oikeastaan ihmettelen, miten ihmeessä hän on uskaltanut. On erittäin hienoa, että näitä asioita saadaan päivänvaloon ja ehkä jonain päivänä nämäkin vääryydet korjaantuvat, ja ihmiset saavat oikeuden elää elämäänsä ilman jatkuvaa pelkoa.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Muistoja 90-luvulta: E-rotic

Täytyy ihan ensin sanoa, että en ollut mikään hillitön E-roticin fani 90-luvulla, sillä biisit olivat liian hävyttömiä ja olin aika nuori, joten en ihan kuulunut tuohon kohderyhmään.
 Sen muistan, että Fritz love my tits soi aika paljon radiossa ja koska tuohon aikaan äänitin suurin piirtein jokaisen poppibiisin, niin löytyypä tuokin muutamalta c-kasetilta. Tavallaan tykkäsin  biisistä, vaikka silloin  ei ollut pienintäkään aavistusta, mistä kyseisessä biisissä oli kyse. Mutta rytmi oli hyvä ja naisella oli ihan kiva ääni, lisäksi biisi oli miehen ja naisen duetto. Tuohon aikaan oli päällä "duettovaihe" eli bongailin radiosta mahdollisimman paljon duettoja, joista osa kestää vieläkin kuuntelua.

(Aika jäätävät erikoistehosteet videossa muuten...)

Myöhemmin, kun bändin suurin hypetys oli jo ohi eikä radiokaan biisejä enää soittanut, ostin 90-luvun nostalgiahuumassa Huuto.netistä The Power Of Sex-albumin ja huomasin, että tunsin suurimman osan biiseistä. Biisit toimivatkin yllättävän hyvin, vaikka olivatkin aika yksipuolisia aiheeltaan (ylläri!). Levy pyöri toistolla ehkä viikon verran. Tämä jälkijunassa herännyt E-rotic-kiinnostukseni jatkui kuitenkin vielä niin pitkälle, että oikeasti etsin Huuto.netistä noita levyjä (maksimihinta oli kuitenkin 3 euroa/levy, sillä eivät nuo biisit nyt niin hyviä olleet, että olisin niistä ollut oikeasti valmis maksamaan enemmän.)

Löysinkin Sexual Madness-levyn parilla eurolla ja kirppikseltä eurolla Sex Affairsin. Kuuntelin noita jonkun verran, mutta noiden albumien biisit eivät olleet mielestäni yhtä tarttuvia kuin TPOS-levyllä.

Ja sitten yksi nolo tunnustus. Satuin silloin vuosia sitten Anttilassa näkemään hyllyssä Sexual Healing-levyn ja koska elin vielä jonkun verran tuota E-rotic-vaihetta, niin ostin levyn. En täyteen hintaan, muistaakseni kolmella tai viidellä eurolla, mutta kuitenkin ostin sen UUTENA. Nooh... Onhan sillä kaksi biisiä, jotka ovat ihan ok, mutta en ole tuota levyä oikeastaan kuunnellut sen ostamisen jälkeen. (Huomasinpa muuten, että tuon levyn julkaisuvuosi näkyykin olevan 2001 eli jo vähän ohi ysärin.).


Aika pian näiden levyhankintojen jälkeen levyt jäivät hyllyyn pyörimään ja vain satunnaisesti kaivoin tuon TPOS-levyn esille ja kuuntelin ne pari biisiä siitä. Mutta kyllä jokaiselta ysärisoittolistalta on pakko ainakin se yksi E-roticin biisi löytyä, sillä eihän se olisi ysärilista eikä mikään, josta ei tämän bändin tuotantoa löytyisi.

Kyllähän nuo biisit noista "tasokkaista" sanoituksistaan huolimatta ovat 90-luvun eurodancea parhaimmillaan (tai pahimmillaan?). Muutaman noita jaksaa kuunnella, mutta eipä juuri sen enempää. On muuten aika huvittavia myös nuo livevedot, joita ovat noiden biisien tiimoilta vetäneet. Täytyy sanoa, että kyllä pokkaa pitää olla, että tuommoisia biisejä laulaa livenä -tai no, yleensä edes levyttää. Mutta toisaalta, eipä aiheet juuri poikkea nykypäivän listabiiseistä. Kyllähän mm. Rihannan S&M, Britneyn I'm slave for you ja Akonin I just had sex (jne) ovat aika samalla aihealueella kuin nämäkin biisit. Eli toisin sanoen mikään ei ole muuttunut ja tuskinpa muuttuukaan ainakaan musiikissa esiintyvien aiheiden suhteen.

tiistai 21. tammikuuta 2014

ABBA: The Visitors (1981/ deluxe edition 2012)

23.4.2012 julkaistiin deluxe-painos alunperin vuonna 1981 julkaistusta The Visitors-albumista. Sain nyt vasta hankittua kyseisen levyn kokoelmiini ja ajattelin julkaista ajatuksia kyseistä albumista.


Albumi on kokonaisuutena mielestäni erilaisempi kuin muut studioalbumit. Vaikka The Visitors on ehdottomasti niin ABBAa kuin vain voi olla, on se silti tummasävytteisin ja jokseenkin myös musikaalisin albumi. Levyltä kuulee sen, että Björnin ja Bennyn mielenkiinto on siirtynyt pop-musiikista lähemmäs musikaalien maailmaa.
Myös levyn kansikuva henkii muutoksista ja uusista tuulista.
Muut kansikuvat ovat olleet sävyiltään raikkaita ja tunnelmaltaan avoimempia. Tässä tunnelma on vakavampi ja väritkin ovat tummanpuhuvammat. Kuin pitkällisen keskustelun jälkeen, jossa kaikki sanottava on sanottu ja jäljellä on vain hiljaisuus ja rauha. Bändi ei esiinny kannessa yhtenäisenä yhtyeenä vaan jokaisella jäsenellä on oma paikkansa eri puolilla huonetta. Asettelu on erilainen verrattuna aikaisempiin albumien kansikuviin, joissa yhtye on aina kuvattu tiiviinä ryhmänä poseeraamassa kylki kyljessä. Albumissa on tietynlaista kaihoa ja tunnelma siitä, että nyt ollaan laulamassa viimeisiä melodioita. Enää ei löydy kepeitä rallatuksia tai onnellista rakkautta kuvaavia biisejä, toisin kuin aiemmilta albumeilta.


Avausraita The Visitors antaa ensimakua siitä, että tällä albumilla kuullaan aivan uudenlaista ABBAa ja on tultu pitkä matka alkuaikojen Waterloosta. Sanoissa on synkähköä vivahdetta ja melodiassa pientä paatosta. Omalla tavallaan hyvinkin toimiva ja taidokas biisi, joka ei kuitenkaan ole koskaan omiin suosikkeihini kuulunut saati soittolistoille päätynyt.
Head over heels on teemaltaan erilainen kuin muut albumin biisit. Siitä puuttuu se kaihoisuus ja tunnelmallisuus, jotka tuntuvat olevan levyn pääteemoja, se on ehkä tämän kokonaisuuden selkein biisi. Se kyllä sulautuu mukavasti joukkoon ja toimii tavallaan pienenä taukona levyllä.

You owe me one on menevä, hieman kepeästi laulettu, mutta siitä huolimatta sanat kertovat omaa vakavaa tarinaansa eikä tätäkään biisiä miksikään iloiseksi voi sanoa. "Look what you've done, I'm missing all the fun. Baby, you owe me one. -- Buy me a ticket I'll go to the Bahamas, I need the rest for our pretty little dramas. Yes I really do."

Soldiers, Slipping trough my fingers, One of us ja Under attack ovat surumielisiä biisejä, joissa Agnetha loistaa. Jotenkin saan jokaisesta näistä biisistä sellaisen fiiliksen, että ei varsinaisesti vielä itketä täysillä vaan se ensimmäinen kyynel on juuri valumassa poskelle. Näissä tuntuu olevan se suurin tuska ja tunne juuri eniten pinnalla ennen sitä hetkeä, kun itku tuo helpotuksen. Jokainen biisi kertoo erilaisen tarinan, mutta silti kaikissa on sitä samaa pelkoa, että mahdollisesti se viimeinenkin toivo saattaa olla mennyttä.
Tähän vielä lisätäkseni, että Under attack oli viimeinen biisi, josta ABBA julkaisi musiikkivideon. Vaikkei tietäisi, että viimeisiä viedään, niin kyllä video sen niin selkeästi tuo esille, ettei siinä juuri jää epäilykselle sijaa.
Nelikko esiintyy karuakin karummassa varastorakennuksessa ja yllään yksinkertaiset ulkovaatteet. Ei kirkkaita värejä tai vartaloa nuolevia kankaita. Videon lopussa nelikko poistuu varaston ovesta kirkkaaseen päivänvaloon, joka on mitä selkein osoitus siitä, että ABBA on nyt jätetty varastoon, selän taakse, ja kukin heistä suuntaa uuteen, kirkkaaseen päivään, joka on täynnä uusia haasteita.

When all is said and done on saanut inspiraationsa Fridan ja Bennyn erosta, muttei kuitenkaan varsinaisesti kerro juuri heistä. Eronneen parin välillää oli kaikki sanottu eikä mitään tunteita ole jäljellä, mutta ollaan silti erottu rauhallisesti ilman suurempaa draamaa. Ehkä juuri henkilökohtaisemman teemansa vuoksi biisi on mielestäni yksi parhaimpia Fridan soolosuorituksia. Biisistä saa myös oikeasti kiinni siitä tunteesta, kun kaikki vain kuivuu kasaan ja päätetään pistää hommat pakettiin. ABBAn taidokkuus on aina ollut siinä, että osataan oikeasti kuvata niitä tunteita, sen sijaan, että kerrottaisiin asiat vain niinkuin ne on esim. "She left me, now I'm sad". Eipä tuosta lauseesta paljon muuta jää käteen kuin se, että no, nyt ollaan surullisia ja that's it. Mutta kun kerrotaan: " Thanks for all your generous love and thanks for all the fun, neither you nor I''m to blame, when all is said and done", niin kyllähän tuosta jokainen saa siitä tunteesta kiinni ja voi siihen samaistua.



Two for the price of one on Björnin soolokappale, jossa laulun mies etsii apua yksinäisyyteensä. Mielestäni todella nerokas kappale, jossa c-osassa tapahtuu yllättävä juonenkäänne, joka yllättää kuulijan täysin. Tämä on tarinaltaan (ja musiikiltaankin) mielestäni selkeästi musikaalivoittoisin biisien Like an angel passing trough my room, I let the music speak ja Should I laugh or cry lisäksi. Kaikissa kolmessa Frida hoitaa soolo-osuudet enkä oikein osaakaan kuvitella Agnethaa laulamassa näitä. Erityisesti ensiksi mainittu tuntuu istuvan Fridalle paremmin kuin hyvin. Näissäkin biiseissä sanoituksilla on onnistuttu tuomaan paljon tunteita esille ja kuvaillut tilanteet näkee kuin elokuvana mielessään.

Lisäksi näistä kolmesta biisistä löytyy monia sanoituksellisia helmiä, joita voi vain ihmetellä, että jotkut ihmiset osaavat sellaisia luoda. Muutamia omia suosikkikohtia mainitakseni:
* I let the music speak leading me gently, urging me like a lover, leading me all the way into a place, where beauty will defeat the darkest day
* High and mighty his banner flies a fool's pride in his eyes, standin' there on his toes to grow in size,
all I see is a big balloon halfway up to the moon, he's wrapped up in the warm and safe cocoon of an eternal lie, so should I laugh or cry
*Long awaited darkness falls, casting shadows on the walls, in the twilight hour I am alone, sitting near the fireplace dying embers warm my face


Like an angel passing trough my room-biisistä on tehty medley, joka koostuu biisin eri tekovaiheista. Alkaen raakaversiosta, jonka laulaa Björn. Väliin on mahtunut monta vaihetta ennen lopullista versiota lopullisine sanoineen. Eihän tämmöinen demo-kooste tietenkään täysin uuden ennenkuulemattoman biisin veroinen ole, mutta hieno harvinaisuus, jollaisia pääsee äärimmäisen harvoin kuulemaan. ABBA-faneille tämä on ehdoton helmi ja vaikka The Visitors-levy hyllystä jo löytyisi, kannattaa tällä painoksella vaikka sitten korvata se edellinen.

The day before you came on viimeinen biisi, jonka ABBA on nauhoittanut yhdessä. Tässä biisissä on taas mielestäni mielenkiintoinen asetelma. Biisin tarina on hyvin monimuotoinen ja sen voi tulkita useammallakin eri tavalla. Jälleen yksi taideteos vailla vertaa.

Deluxe-painokselta löytyvät myös I am the city ja Cassandra. Olen aina pitänyt molemmista, sillä eihän ABBAlla huonoja biisejä ole, mutta silti jostain syystä en ole aikaisemmin saanut kunnolla ajatuksesta kiinni, mutta tämän uudelleen lämmittelyn myötä löysin biisit uudestaan, mutta eri tavalla. Vaikka ne eivät alkuperäiseltä albumilta löytyneetkään, niin etenkin I am the city sopii mielestäni aika hyvin joukon jatkoksi, joskin Cassandra jää hieman ulkopuoliseksi.

Venyi nyt vähän pitkäksi tämä arviointi, mutta levy herättää niin paljon ajatuksia, että ei vain tuntunut oikealta, että olisin osan niistä sivuuttanut. Sanottavaa olisi toki löytynyt vielä paljon paljon enemmänkin, mutta yritän nyt pitää mopon edes jotenkin hallinnassa.
Albumi ei aukene ensimmäisellä kuuntelulla vaan siihen pitää keskittyä ajatuksella ja antaa sille aikaa pesiytyä mielen sopukoihin. Mutta kun biisit lähteävät avautumaan, on se ehdottomasti sen arvoista. Albumissa on selkeästi syksyn tunnelmaa, vaikka toimiikin toki mihin aikaan vuodesta hyvänsä. Hieno, taidokas ja taiteellinen kokonaisuus, joka jokaisen ABBAn musiikista kiinnostuneen kannattaa omistaa.

(kuva)

Tässä vielä CD+DVD-paketin sisältö kokonaisuudessaan:

CD

1. The Visitors
2. Head Over Heels
3. When All Is Said And Done
4. Soldiers
5. I Let The Music Speak
6. One Of Us
7. Two For The Price Of One
8. Slipping Through My Fingers
9. Like An Angel Passing Through My Room

Bonus Tracks:
10. Should I Laugh Or Cry
11. I Am The City
12. You Owe Me One
13. Cassandra
14. Under Attack
15. The Day Before You Came


Extra Bonus Track:
16. From A Twinkling Star To A Passing Angel (demos)

DVD
1. Two For The Price Of One (Dick Cavett Meets ABBA)
2. Slipping Through My Fingers (Dick Cavett Meets ABBA)
3. When All Is Said And Done (Original Promo Clip)
4. ABBA In London, November 1982 (The Late Late Breakfast Show, BBC)
5. ABBA In Stockholm, November 1982 (Nöjesmaskinen, SVT)
6. The Visitors TV commercial I (UK)
7. The Visitors TV commercial II (Australia)
8. The Singles – The First Ten Years TV commercial I (UK)

9. The Singles – The First Ten Years TV commercial II (Australia)
10. International Sleeve Gallery

lauantai 18. tammikuuta 2014

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #14 One of us

ABBAn parhaimpien biisien listasijalla on The Visitors-albumilta (1981) löytyvä One of us, jonka työniminä olivat Mi amore ja Nummer 1.

Tuntuu väärältä kehua tässä biisissä ainoastaan Agnethaa, koska One of us ei olisi sellainen taideteos kuin se on, ilman Björnin ja Bennyn taidokasta tapaa kirjoittaa simppeleiltä kuulostavia pop-biisejä, joista kuitenkin löytyy mielenkiintoisia ja mieleenjääviä ratkaisuja, ja jotka eivät ole niin helppoja laulaa kuin miltä ehkä kuulostaa. Agnetha tekee jälleen loistavan työn tulkitessaan herrojen tuotosta eikä tämä biisi oikeastaan kummempia perusteluja kaipaa. Tähän vain ei voi koskaan kyllästyä.




torstai 16. tammikuuta 2014

Päivä 4: Tätä olen syönyt tänään

Tänään olen kyllä syönyt jotain sellaista, mitä en varmasti tule koskaan (toivottavasti) syömään uudestaan. Tiedätte varmasti Yllytyshullut -tv-ohjelman? Minun ei tosiaankaan olisi pitänyt edes harkita osallistumista. Mutta kun raha on kyseessä, niin ihminen tekee mitä vain. Tosin tyttäreni valintoja en suostu hyväksymään. Niihin verrattuna asioiden syöminen rahan edestä on hyväksyttävää. Tyttäreni vielä sanoi minulle, etten varmasti tule pärjäämään ohjelmassa, jossa kaikki muut ovat nuoria, atleettisia ja rohkeita. Tuttuun tapaan ex-mieheni säesti tytärtäni. On niin mukavaa, kun on perheen tuki taustalla.

Anteeksi kovasti, että eksyin aiheesta. Sapettaa vain nuo kaksi välillä.
Tänään oli vuorossa toinen haaste ja se oli syöminen. Kulhossa oli kaikkea sellaista, mitä en edes uskonut, että suuhun voisi laittaa. Pässin kiveksiä, hirven kieltä, kastematoja ja toukkia sekä kastikkeena jotakin, jonka nimeä en muista, mutta joka näytti erehdyttävästi bakteerin aiheuttamalta räältä. Kulhot tuotiin jokaisen eteen ja eniten tuota moskaa syönyt, voitti.
Emme saaneet edes ruokailuvälineitä vaan ällötykset piti pistää poskeen käsin. Kuten arvata saattoi, nuoret, joilla ei ole kotona opetettu käytöstapoja, alkoivat lappaa sitä mössöä kaksin käsin.
Minäkin yritin pysyä kilpailuhengessä mukana, mutta juontajan kannustuksista huolimatta luovutin suosiolla ensimmäisen kourallisen jälkeen.
Tähän päivään asti ajattelin, että ohjelmassa huijataan katsojia eivätkä syötävät ällötykset ole, mitä niiden sanotaan olevan. Siksi lähdin leikkiin mukaan. Kaikki oli kuitenkin kuten katsojille oli sanottu, minun pettymyksekseni. En tietenkään odottanut, että siellä tarjoiltaisiin kaviaaria, mutta ajattelin syötävien asioiden olevan ruokaa, edes jollakin mittarilla mitattuna.
En siis suosittele kenellekään järkevälle ihmiselle osallistumista tuohon ohjelmaan. Sain vatsanväänteitä koko loppupäiväksi ja tipuin vielä pelistä ulos.
Kuten tyttäreni oli ivallisesti ennustanut käyvän.
Tiedän kyllä, kuka ei pääse testamenttiini. Luulisi äänen muuttuvan kellossa, kun tämän hänelle kerron. Katsotaanpa, vastaisiko hän puhelimeen....

tiistai 14. tammikuuta 2014

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #15 Honey, honey

ABBAn parhaimpien biisien listasijalle 15 valikoitui Waterloo-albumilta löytyvä kepeä rallatus Honey, honey, josta on nauhoitettu myös ruotsinkielinen versio.

Ensimmäiseksi tuli mieleen sanoa, että tässä on yksi ensimmäisistä suosikkibiiseistäni, mutta sitten huomasin, että olen tainnut käyttää sitä lausetta jo aika monta kertaa. Joten unohdetaan se ja sanotaan, että tämä on aina ollut suosikkilistallani eivätkä edes sadat kuuntelukerrat ole himmentäneet biisin taikaa.

Honey, honey on sopivan kiusoitteleva ja flirttaileva, joka ei jätä arvailulle varaa saati ketään kylmäksi. "I feel like I wanna sing, when you do your thing." Laulun kertoja on ihastunut mieheen, joka näyttää filmitähdeltä, mutta jolle ei voi sanoa muuta kuin, että tämä on varsinainen "peto". Eihän sellaiseen mieheen voi voi muuta kuin takertua, sillä miehen vetovoima on omaa luokkaansa. Tämmöinen asetelmahan toki toimii aina ja ABBA tekee tämänkin tyylikkäästi sortumatta roskaromaanimaisiin ylilyönteihin.





Mamma mia!-musikaalissa tämä kohtaus oli yksi suosikkejani, kun Sophie (Amanda Seyfried) löytää äitinsä päiväkirjan ja lukee otteita siitä ystävilleen. Kuten arvata saattaa, meno on ollut kuumaa äidin nuoruudessa, ja siitäkös riemun saa aikaiseksi. Hauskasti toteutettu kohtaus kerrassaan.


perjantai 10. tammikuuta 2014

Väärin kuullut laulunsanat


Villejä rubiineja-kirjan innoittamana keräsin minäkin omat kuulovirheeni, joita on vuosien aikana kertynyt.
Nämä väärinkuullut ovat kyllä aina vaan yhtä hauskaa luettavaa, niin omat kuin muidenkin.

*ESITTÄJÄ
Kappaleen nimi
Oikea rivi
Väärinkuultu rivi

*AGNETHA FÄLTSKOG
Eyes of a woman
It’s not a matter of virtue or the cause you defend
It’s not the matter of fortune that causes the end

It’s only the moments of choice that count in the end

It’s only the moments of joys that count in the end

*ABBA
I wonder
But who the hell am I, if I don’t leave it. I'm not a coward
But who the hell am I, if I don’t even try - I, like a whole world

On and on and on
Tell me what is right and what is wrong
Tell me what is wrong and what is wrong

Ring ring
It’s a dark and dreary night
It’s dark and feary night

*AIKAKONE
Odota
Huudan tuuleen
Huudon kuulen

Sinä vielä junalaiturilla
Siinä yöllä junalaiturilla

*ALEXIA
Uh la la la
I never wanted this to happen to me, but I feel
I never wanted this, could happen to me, but I feel

*AQUA
Barbie Girl
Dress me up, make it tight, I´m your dolly
Dress me up, make your time, I´m your dolly

Bumble bees
But what can I do, you are a good-looking bee
But what can I do, you are good looking me

Bumble bee, bump into me
Bumble be, bumping to me

When I´m intimate with you
When I´m into be with you

You got to be faithful
You gotta be favour

Halloween
I´m so full of fear
I´m so love affair

I’m in a nightmare
What a nightmare

Hell broke out
Ain’t forgot

Could be the boy from next door, you’ll never guess my disguise
Could be the boy from next door, you’d never kissed, might disgust

*BRITNEY SPEARS
Baby one more time
my lonelyness is killing me, and I
my lonelyness is killing me every night

*LEEVI AND THE LEAVINGS
Usein iltaisin
Kuin satimessa liikun
Kuin satiineissa liikun

Melkein vieraissa
Se vaikkei vaivaa taida maksaakaan
Se vaikkei laivaa taida jaksaakaan

Pölyä ja tuhkaa
Kaikki ilmaan kun lensi
Kaikki ilmaantu ensin

Tikapuut taivaaseen
Toiveunetkaan toteutuu
Toiveet, unetkaan toteutuu

Pohjois-Karjala
Jotakin jolla tarjoaisin illan
Jotakin jolla tarjoaisi Milla

Ihanasti sanottu
Kun on revitty auki haavat ja vuotaa ne saavat
Kun taas on revitty auki haavat ja huolta ne saavat
Kun taas on revitty auki haavat ja huotaa ne saavat

Toteemipaalu
Paineiden keskellä, kun painelen hälytyssummeria
Paineiden keskellä, kun paineiden hälytyssumeria

Pikkutyttö
On sulta kiellettyjä leikit rakkauden
On sulla kielletty jääleikit rakkauden

Yksin ruma tyttö tanssii
Yksin ruma tyttö tanssii
Yksi ruma tyttö tanssii

 Kylmänä yönä keskikaupungilla
Porukalla pestiin vai piestiin

Korukalla viestiin
Koru, kaula, viestin

(Olen vahvasti sitä mieltä, että se on piestiin, mutta ei tähän hätään ole nuottikirjaa saatavilla, josta voisi tarkistaa. Netti väittää, että se on pestiin, mutta mielestäni laulussa kuulee selvästi i:n siellä välissä.)


*FREDERIK
Harva meistä on rautaa
Kai moni miettii, onko nyt mieltä missään
Vaimoni miettii, onko nyt mieltä missään

*NYLON BEAT
Umm ma ma
Se sydämet käärii punaiseen pinkkiin
Se sydämet käärii kuumeiseen pinkkiin

Sex while a taxi ride
Making love on all four wheels
Making love on all for real

Around the block I feel your love on me
Around the clock I feel your love on me

Last in line
Hey, what am I going to do, can’t get this right with you
Hey, what am I going to do, can’t get this by with you

Mikset mua sä jättänyt oo
Kun sulta melkein kaiken mä vein
Kun sulta melkein katken mä vein

Teflon love
Oo sun en
Osunen

On liikaa sinulle
On Mika sinulle

Kreisi oon
Ota kii ja edes filmaa
Ota kii tai edes ilmaa

Hei-me tehdään ydinkoe
Taivas olkoon kattonamme
Taivas olkoon rattonamme

Tiedenaisen taidoillain
Pienen naisen taidoillain

If I had your number
On that sunny day
On that saturday

*KARI TAPIO
15 kesää
Pois on Alice
Pois on, hävis

*TIKTAK
Samantekevää
Mä olen väsynyt, turta ja sekaisin
Mä olen väsynyt, kulta, ja sekaisin

Heilutaan
Ei se meidän syy oo, jos on suunta hukassa
Ei se meidän syy oo, jos se on sulta hukassa

*SAMULI EDELMANN
Peggy
Peggy, I love you
Peggy, aivan juu

Karavaanari
Teiden tukko
Teiden ukko

*NIGHTWISH
Nemo
Nemo sailing home, nemo letting go
Nemo sailing home, nemo let me go

Higher than hope
Drown without inhaling
Down without me baby

*SUURLÄHETTILÄÄT
Elokuun 11.
Neilikan poimin maasta, se saasta kuka onkaan, kun sinut vei
Hei, Mika, poimi maasta se saasta.  Kuka onkaan, kun sinut vei

*XL5
Huudon kun kuulen
Mun joka solu huutaa sun nimeäsi
Mun jalkasolu huutaa sun nimeäsi

torstai 9. tammikuuta 2014

Päivä 3: Minun vanhempani

Vanhempani ovat molemmat vahvoja persoonia. Isäni on käsikirjoittaja ja äitini näyttelijä. Taiteen parissa he tapasivatkin. Isäni oli tuolloin vasta nousemassa maineeseen kirjoitettuaan kolme hyvin menestynyttä näytelmää paikallisteatterille. Isäni halusi tehdä jotain uutta ja suurempaa ja näin ollen haali ympärilleen tehokkaan tiimin. Kaikki olivat alalla suhteellisen uusia, mutta hyvin lahjakkaita ihmisiä ja yhteistyö toimi loistavasti. He saivat kirjoitettua loistavan draaman ja alkoivat etsiä näyttelijöitä rooleihin. 

Äitini oli tuolloin vielä tuntematon piireissä ja hän kiertelikin ahkerasti koe-esiintymisissä. Hän sattui sanomalehdessä huomaamaan isäni ilmoituksen ja päätti mennä paikalle siitäkin huolimatta, että koe-esiintyminen järjestettiin eri kaupungissa.
Koe-esiintymisessä oli paikalla paljon ehdokkaita, joista osa oli tehnyt jopa elokuvarooleja. Äitini muisteli, että siellä olisi ollut jopa joku Uuno Turhapuro-elokuvan sivuosassa esiintynyt nainen.
Äitini haki pääroolia, mutta pääsikin lopulta esittämään tärkeintä sivuroolia. Äitini ja isäni yhteistyö sujui, mutta tuolloin molemmat heistä seurustelivat tahoillaan enemmän tai vähemmän vakavasti.

Näytelmä oli tuohon aikaan suuri menestys ja sen jälkeen sama porukka teki vielä jatko-osan. Mutta kuten arvata saattaa, ei jatko-osa saavuttanut vastaavanlaista suosiota, vaikka jotkut sitä kehuivatkin. 
Muutamaa vuotta myöhemmin äitini ja isäni tapasivat jälleen. Tällä kertaa uuden kotimaisen tv-sarjan merkeissä. Isäni oli yksi kolmesta käsikirjoittajasta ja äitini sai yhden päärooleista. 
Se oli tietääkseni ensimmäinen ja viimeinen kotimainen sarja, joka tapahtui laivassa. Laiva oli suuri ristelyalus, joka oli täysin oma maailmansa. Ja kuten aina, siellä sattui ja tapahtui aina rikoksista erilaisiin ihmissuhdekiemuroihin. 

Tiivis yhteistyö pakotti äitini ja isäni tutustumaan paremmin, ja pian he viihtyivät yhdessä muutenkin kuin työstä puhuen. Vuoden kuluttua kuvauksien aloittamisesta, he seurustelivat jo virallisesti. Siitähän iltapäivälehdet tietysti innostuivat ja repivät lööpin jos toisenkin. Joskus lehtien kirjoittelu meni överiksi, kun draamaa koetettiin löytää väen väkisin, vaikkei sitä juurikaan ollut. Ja jos olikin, lehdistö ei todellakaan ollut ensimmäinen osoite, johon siitä ilmoitettiin.

Viisi vuotta seurusteltuaan, isäni kosi äitiäni suorassa tv-haastattelussa ja vuosi sen jälkeen vietettiin häitä. Onni ei aina ollut auvoista, olihan kyseessä kahden suhteellisen kiivasluontoisen taitelijan suhde. Parin avioliittovuoden jälkeen synnyin minä ja kaksoissiskoni Inari. En tiedä, mistä he nimemme keksivät, mutta ihmisissä on joskus herättänyt hilpeyttä, että siskokset ovat Inari ja Iines.

Vanhempani ovat edelleen yhdessä ja ovat olleet naimisissa jo 25 vuotta. Onhan heilläkin ollut erimielisyytensä, kuten kaikilla, mutta kaikista he ovat selvinneet puhumalla ja toisinaan puhumatta. Äitini on joskus sanonut, että eivät he jaksaisikaan erota, sillä kukapa muu heitä enää huolisi. Miksi yrittää vaihtaa parempaan, kun on jo yhden löytänyt, joka hyväksyy virheineen?

Sellainen on minun vanhempieni tarina noin lyhykäisyydessään.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #16 My love, my life

ABBAn parhaimpien biisien listan sijalla 16 on jälleen yksi upea Agnethan sooloveto, Arrival-albumilta (1976) löytyvä My love, my life. Biisihän kulki alunperin nimellä Monsieur, monsieur, joka tuossa radiohaastattelun taustalla soivassa versiossa kuulostaa jopa raikkaammalta kuin albumille päätynyt versio. Nippelitietoa: Elaine Paige on laulanut biisin nimellä Like an image passing by. Ei huono versio tuokaan, mutta kyllä tässä taistossa Agnetha voittaa kirkkaasti. Lisäksi biisin on laulanut ruotsiksi Agneta Jönsson nimellä Mitt liv, min tid, mutta tuo saa kyllä unohtua saman tien, kun sen on kuullut.

My love, my life tuntuu omalla tavallaan olevan kuin tehty osoittamaan juuri Agnethan äänen soinnin kirkkautta ja puhtautta. Ehdottomasti sellainen biisi, jonka kuuntelemiseen kannattaa keskittyä. Biisi on hyvin harmonisesti toteutettu, ja toisaalta kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, mutta etenkään laulullisesti ei ole helpoimpia.
My love, my lifessa on kaihoisa tunnelma, jossa vakuutellaan, että: " I know I don't possess you, so go away, God bless you". Vaikka epäonnistuneista suhteista on ties miten monta biisiä, niin tässä on jälleen omalla tavallaan erilainen lähestysmistapa ja sanat on osattu laittaa juuri oikein. Vaikka laulun kertoja tuntuu hyväksyneen tapahtuneen eron, niin toisaalta kaipuu on edelleen voimakas.
 Etenkin kohdan "My love, my life, are the words you try to find" olen aina kokenut äärimmäisen koskettavaksi ja toisaalta jopa epätoivoiseksi. Sydän särkyy viimeistään, kun biisi loppuu Agnethan viimeiseen toteamukseen:"You are still my love and my life, still my one and only."







lauantai 4. tammikuuta 2014

TOP 30 ABBAn parasta kappaletta: #17 Kisses of fire

ABBAn parhaimpien kappaleiden listan sijalla 17 on Voulez-vous-albumilta (1979) löytyvä rakkauslaulu Kisses of fire.

Biisi alkaa hyvin hiljaa, rauhallisesti tunnustellen: "Lay your head on my cheast, so you hear every beat of my heart." Agnetha laulaa pehmeästi melkein kuiskaten, jolloin kuulija heristää korviaan kuullakseen pienenkin henkäyksen. Kun ensimmäinen säe päästään loppuun, isketään kertosäe täydellä voimalla ilmoille. Kuten tuliset suudelmat ainakin, turha säästellä. ABBAa parhaimmillaan: rakkaudesta kertova poppibiisi tarttuvalla melodialla ja svengaavalla kertosäkeellä.
Toisessa säkeessä Frida ja Agnetha laulavat hauskasti henkäillen, vähän salaperäisesti. Biisissä on käytetty hyväksi naisten äänten kykyä venyä erilaisiin suuntiin, ja ne omalta osaltaan tekevät biisistä ainutlaatuisen ja mieleenjäävän.

"Never before did you see me begging for more?"

 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Katsaus musiikkivuoteen 2013

Vuonna 2013 on musiikin suhteen tapahtunut kiitettävän paljon. Ensi kertojakin on kertynyt aika mukavasti. Tässä Pakko mainita-kohokohdat.

15.3.2013 Justin Timberlaken The 20/20-albumin julkaisu.

15.3.2013 julkaistu Et ole yksin-albumi on jälleen yksi hieno meriitti J. Karjalaisen jo muutenkin mahtavaan uraan. Ensimakuahan saatiin jo viime vuoden vaihteessa, kun julkaisiin superhitti Mennyt mies. Jotain herran suosiosta ja musiikin laadusta kertoo se, että keikkoja myytiin vuoden aikana loppuun useampi, ja albumi myikin tuplaplatinaa parissa viikossa. Itselläni oli tarkoitus mennä jo keväällä keikalle, mutta jäin ilman lippuja, joten historiassani ensimmäinen J. Karjalaisen keikka oli hänen kiertueensa viimeinen Helsingin Circuksessa 16.11. 

10.5.2013

Vuoden suurin uutinen oli ehdottomasti ABBAn Agnetha Fältskogin comeback. Alkuun asiasta kiersi vain huhuja, mutta virallisen varmituksen tultua en tiennyt miten päin olisin ollut. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun selvisi, että albumi pitää sisällään ainoastaan uutta musiikkia, taisin jo leijailla taivaissa.
Ensimmäinen sinkku albumilta oli When you really loved someone, joka oli niin Agnethan näköinen biisi kuin vain biisi voi olla, jossa kuitenkin oli sopivasti ripaus 2000-lukua. Sitä seurasi videon julkaisu, joka sopi täydellisesti biisiin ja teki biisin tarinasta vieläkin koskettavamman. Samoihin aikoihin Agnethalle avattiin sekä viralliset Facebook-sivut että Twitter-tili. Tuntui uskomattomalta, että pitkään hiljaiseloa viettänyt artisti olikin yllättäen "kaikkialla". Toukokuun alussa FB-sivujen ylläpito pyysi faneja esittämään kysymyksiä Agnethalle, joista sitten valittaisiin osa, joihin artisti vastaisi. Ajattelin työntää lusikkani soppaan ja niinhän siinä kävi, että Agnetha vastasi peräti videon kera esittämääni kysymykseen. Olin erittäin haltioitunut, sillä olin kuvitellut, että kysymyksiin tulisi yhteinen kirjallinen vastaus. Videolla tullut vastaus tuntui henkilökohtaisemmalta ja se oli vedenpitävä todiste siitä, että kysymys oli tosiaan mennyt perille. Kyllä se pienen fanitytön sydäntä lämmitti aika tavalla. Vaikken mikään Hannu Hanhi ole koskaan oikeastaan ollut, niin Onnetar päätti palkita minut myös toistamiseen tänä vuonna. Loin Twitteriin tunnukset ihan vain sen takia, että voisin osallistua siellä järjestettäviin Agnetha-aiheisiin kilpailuihin. Tunnustan, etten oikeastaan edes tiennyt, miten kyseinen palvelu oikein toimii. No, osallistuinpa kuitenkin kilpailuun, jossa piti sijoittaa Agnethan diskopallosta tehty gif-animaatio johonkin sosiaaliseen mediaan. Sijoitin sen silloiseen musablogiini ja laitoin linkin Twitterissä Agnethan web-tiimille. Mieletön mäihä kävi ja voitto osui minuun, ja voitin nimmaroidun albumin. Jos olin taivaissa tuon kysymysvideon kohdalla, niin nyt meinasin totaalisesti karauttaa mopon käsistäni. Olin jo parin vuoden ajan miettinyt, voisikohan olla mahdollista saada Agnethan nimmaria, mutta olin ajatellut, että tuskinpa hän vastaa niihin viesteihin, joita saa, joten annoin olla. Onnetar sitten hoiti asian puolestani. En oikeastaan keräile nimmareita niin, että jaksaisin juurikaan nähdä asian eteen ylimääräistä vaivaa. Eikä minulta taida löytyäkään kuin ehkä viiden eri artistin nimmarit. Mutta tämä Agnethan nimmari oli itselleni ehdottomasti sellainen, jolla on enemmän merkitystä kuin monella muulla asialla. 



29.6.2013 ajauduin ensimmäistä kertaa Rammsteinin keikalle. Helsingissä järjestettävään Rock the beach-tapahtumaan. Kyseinen keikka jäi ehdottomasti historiaan, sillä siinä oli metallista taikaa. Konsertin jälkeen olen kuunnellut Rammsteinia lähes päivittäin ja aina kuullessani minulle entuudestaan tuntemattoman biisin, olen melkein aina yhtä ihastunut kuhunkin uutuuteen. Tähän mennessä vain muutama biisi on tuntunut vähän vaisulta, mutta muut sitäkin hienommilta. Ilahdun melkein naurettavan paljon, kun kuulen Rammsteinin biisin radiossa. En tiedä, mistä tuo johtuu, sillä pystyn kuitenkin kuutelemaan biisejä levyiltä, jotka olen jo kotiini hankkinut. Tästä on hyvä esimerkki jouluaatolta. Käänsin ruokaa laittaessani taajuuden Radio Rockin puolelle (ei ollut juuri silloin joululaulufiilistä) ja siellä pärähti juuri soimaan Keine Lust. Samassa rupesin hymyilemään ja jammailemaan biisin tahdissa, ja tuntui kuin oisin saanut tripla-annoksen energiaa joulukokkauksiin. Vaikka sanat biiseissä ovat tarkoituksellisen provosoivia ja rankkoja, niin melodioissa ja sovituksissa on sitä jotain. Ja onhan se Till mielettömän karismaattinen esiintyjä.


Heinäkuu 2013 Teiniaikojen suosikkini ja ysärin mahtinimi Aikakone ilmoitti kesällä, että Vera on nyt virallisesti ja lopullisesti jättänyt yhtyeen, ja uudeksi jäseneksi ilmoitettiin Jazu-niminen laulaja. Veran lähtö oli kyllä itselläni jo etukäteen tiedossa, joten tämä ei varsinaisesti ollut uutinen. Hieno uutinen oli kuitenkin se, että Vera oli pistänyt pystyyn uuden Kuulas-nimisen nelihenkisen yhtyeen. Mielenkiinnolla odottelen Kuulaan materiaalia, sillä sieltä on takuulla tulossa jotain aivan erilaista ja persoonallista. Aikakoneen keikalla tuli käytyä muutaman kerran fiilistelemässä ysäriä, ja kyllähän ne hitit toimii livenä aina vaan. Muuten tänä vuonna jäi ysäribailut vähemmälle, mutta ensin vuonna sitten toivottavasti enemmän. 


Kuulas (kuva yhtyeen Facebook-sivuilta)

20.9.2013 PMMP:n Matkalaulu-albumin julkaisu.
27.9.2013 Justin Timberlaken The 20/20 experience part 2 -albumin julkaisu.
4.10.2013 Jenni Vartiaisen Terra-albumin julkaisu.

27.10.2013 PMMP:n uran viimeinen keikka. Näin muutama kuukausi viimeisen keikan jälkeen olen katsellut vanhoja livevetoja Youtubesta ja nyt on kunnolla iskenyt tajuntaan se, että keikkoja ei ole luvassa. Vähän sellainen haikea fiilis välillä iskee. Lohduttaudun sillä, että olin tänä vuonna niin molemmilla Tavastian keikoilla kuin molemmilla Jäähallinkin keikoilla. Hyvät muistot jäi ja musiikki ei menetä hehkuaan.



23.11.2013 Kävin ensimmäistä kertaa myös Erinin keikalle Helsingin Kulttuuritalolla. Keikka ja Erin yllättivät positiivisesti ennakkoasenteistani huolimatta. Positiivisesta kokemuksesta huolimatta en ole pystynyt Erinin biisejä sen enempää kuuntelemaan. Eli ainakin tämän vuoden osalta hänen musiikkinsa oli vain tähdenlento omalla kohdallani.

Joulukuu 2013 Kulttuuritalolla tuli käytyä myös Club for fivea, Jenni Vartiaista ja Raskasta joulua-kiertuetta todistamassa, joista viimeksi mainittu oli niin ikään eka kerta. 

Raskasta joulua @ Kulttuuritalo

Lisäksi aika yllättäen Christina Aguilera ja Lady Gaga vetivät yhdessä Do what u want-biisin. Gagaa en kerta kaikkiaan voi sietää missään muodossa, mutta Christinan siivellä hänetkin näköjään pystyy sulattamaan.

Aika paljon on tänä vuonna tullut koettua ja toivottavasti ensi vuoteen mahtuu vähintään yhtä paljon hyviä ja uusiakin kokemuksia. 

Mahtavaa alkavaa vuotta 2014!

.