torstai 12. joulukuuta 2013

Päivä 1: Esittele itsesi


Päivä 1 - Esittele itsesi

Pitäisikö minun esitellä itseni? Miksi ihmeessä? Eikö se ole nyt vähän turhaa; kuka minusta nyt olisi kiinnostunut. Pysyn mieluummin hieman taustalla enkä tuo itseäni niin vahvasti esille. Paitsi jos ollaan kaveriporukalla iltaa viettämässä, niin silloin tulee kyllä vähän laulettuakin. Mutta nekin hetket häipyvät unholaan samalla, kun baarin ovi sulkeutuu takanani. Tosin jo musisoimaan ryhdytään, valitsen käteni jatkoksi kitaran. Parhaan kaverini kanssa olemme soittaneet yhdessä jo siitä asti, kun soittimet pysyivät käsissä. Kaverini Antero hoiti myös laulamisen ja Jake paukutti rumpuja. Se oli aika hupaisaa aikaa. Anteron pikkusisko vihasi kaikkea, mitä itse kutsuimme musiikiksi ja taiteeksi. Pikkusiskot nyt aina ovat sellaisia, etteivät ne ymmärrä hyvän päälle. Varsinkaan kunnon suomirockin.

Teineinä pysyimme suurimmista vaikeuksista kaukana, mutta pieniä jekkuja ehdimme tehdä yhdelle jos toisellekin viattomalle kulkijalle. Sellaisia käytännöpiloja, tiedättehän? Anteron tuttu Eemeli Koskinen oli oikea luonnonlahjakkuus niissä. Kysykää ihmeessä häneltä, jos mielitte keksiä hyviä jekkuja vaikka aprillipäiväksi.Vaarana voi olla, että hän huijaa teitäkin ettekä huomaa sitä ennen kuin on liian myöhäistä.

Viisastuttuamme haimme porukalla poliisikouluun, jonne osa pääsi, osa ei. Antero sai heti alkuun parhaat pisteet, mutta mitä muuta voi odottaa mieheltä, jonka isä on apulaispoliisipäällikkö? Aivan. 
Eksyin taas hieman aiheesta. On niin hankala puhua vain itsestään, olisi paljon helpompi kertoa, mitä kaikkea kaikki muut puuhaavat. No siis, poliisikoulu oli ja meni, ja töitä on sen jälkeen piisannut. Rikolliset eivät lepää, oli vuorokauden aika mikä hyvänsä. Muutama vuosi tässä on jo pyöritty ja ihmeltelty, miltä maailman meno näyttää maijan ratin takaa. Ja onhan sieltä ratin takaa poiskin päästy joskus oikein raikastavaan rankkasateeseen tai hyiseen talvi-iltaan. 

Naisia? No jaah, ainahan niitä tuossa pyörii, mutta ei onneksi niin paljon kuin Anteron ympärillä. Tai Samin, joka vaihtaa naisia useammin kuin kahvinkeittimen suodatinpussiaan. Hyvä jätkä Samikin, ja naisten mieleen erityisesti virka-aikana. Mutta yksi Aliinahan tuossa on ympärillä pyörinyt useammin kuin muut. Aika mukava nainen ja vaikuttaa normaalilta noin niinkuin naiseksi. Ymmärtäminen on sitten asia erikseen, sillä kukaan itseään mieheksi kutsuva tuskin oikeasti ymmärtää, mitä naisten päässä liikkuu,

Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi minusta? Elämäni ei loppujen lopuksi ole sen ihmeempää tai sellaista, että niitä tarinoita jaksaisi kuunnella. Soittakaa vaikka Samille, siltä kyllä löytyy tarinaa joka lähtöön!

Kyseessä siis blogihaaste, jossa pitäisi kertoa omasta elämästään, mutta teen sen fiktiivisten ihmisten näkökulmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.