torstai 14. marraskuuta 2013

Uusi aamu

Hän istui parvekkeellaan kesäisen aamuauringon noustessa hiljalleen horisontissa. Hän ei ollut nukkunut yöllä juurikaan, mutta silti hän ei ollut väsynyt. Höyryävä kahvimuki vasemmassa kädessään hän käveli kaiteen luokse ja katseli heräävää luontoa. Linnut availivat ääniään jossain kauempana, aamukasteen pisarat kimmelsivät nurmikossa  ja ilma tuoksui raikkaalle. Taivas oli vaaleansininen ja pilvetön. Hän siristi silmiään ja erotti hennon valkoisen, pienen pilvenhattaran kurkottaessaan kaiteen yli ja katsoessaan reilusti vasemmalle. Oli upea aamu ja kaikki tuntui niin puhtaalta. Tuntui, että maailma oli täynnä mahdollisuuksia kaikille, jotka niitä vain jaksaisivat etsiä. Jokainen aamu olisi uusi mahdollisuus. Eilispäivän virheet kuuluivat menneeseen ja jokainen aamu oli mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä.

Hän nojasi kaiteeseen ja mietti omia mahdollisuuksiaan. Hän ei ollut enää nuori, mutta silti hän voisi vielä etsiä uuden suunnan elämänsä ehtoopuolelle. Vuodet olivat häntä opettaneet välillä rankastikin, mutta silti hän saattoi unohtaa jokaisen uuden aamun tuovan uuden mahdollisuuden. Eilen hänelle oli tapahtunut jotain, jota hän ei osannut sanoin selittää. Jos hän olisi yrittänytkin, olisi joku lähimmäinen varmasti soittanut valkotakkiset miehet paikalle. Ei hän hullu ollut, sen hän tiesi. Mutta joskus elämässä tuli eteen sellaisia hetkiä, joita kaikki eivät koskaan ymmärrä. Vain herkät ihmiset saavat nähdä ja kokea jotain, mikä pidetään visusti salassa ahdasmielisiltä ja ahneilta ihmisiltä.  Hän hymyili. Hän oli toivonut uutta mahdollisuutta, jotakin merkkiä. Eilen hän oli sen saanut ja eilen oli päättänyt, että nyt olisi viimeinen mahdollisuus tarttua toimeen ja tehdä tulevaisuudesta erilainen. Hänestä tuntui, että hän oli viimeinkin ymmärtänyt elämänsä tarkoituksen. Tai edes osan siitä. Hän toivoi ymmärtäneensä merkit oikein ja toivoi, ettei tuottaisi uutta pettymystä.

Hän joi kahvinsa loppuun ja katseli, kuinka aurinko oli noussut jo niin korkealle, että valloitti säteilyllään koko taivaan ja maan. Hän avasi parvekkeen oven, meni sisälle ja jätti oven auki. Hän laski kahvikuppinsa tiskialtaaseen ja päätti käydä takaisin nukkumaan hetkeksi. Aivan pieneksi hetkeksi vain, jonka jälkeen hän alkaisi rakentamaan uutta pohjaa uudelle alulle elämässään. Hän sulki raskaat silmäluomensa ja oli hetkessä unessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.