maanantai 25. marraskuuta 2013

Erin live @ Kulttuuritalo, Helsinki (23.11.2013)

Tässä kuussa tuli myös toinen ensimmäinen keikka eteen, nimittäin olin ensimmäistä kertaa Erinin keikalla. Ostin lipun jo ennen kuin olin kuullut Sä osaat!-levyä, koska ajattelin, että parempi olla ajoissa liikkeellä. Sitten kuuntelin levyn, ja biisejä radiossa, ja olin vielä pari viikkoa sitten harkitsemassa lipun myymistä. Biisit olivat menneet pilalle liiasta radiosoitosta ja etenkin Ei taida tietää tyttö pisti haukottelemaan enkä Erinin biisejä ole juurikaan kuunnellut levyjen julkaisujen jälkeen. Tunnustan, että olin aika epäluuloisena liikenteessä.

Päätin sitten kuitenkin lähteä, kun ei tuo matka Kulttuuritalolle ollut kovin kummoinen. Keikan alussa Eriniä jännitti kai aika paljonkin, mutta pikkuhiljaa jännitys alkoi helpottaa. Erin esiintyi todella söpösti ja jatkuvasti hymyillen. Esiintyminen oli hallittua, mutta välillä näytti siltä, että lavalle olisi ehkä tarvinnut toisenkin laulajan kaveriksi.

Erinin ääni on kehittynyt huimasti, ja olin yllättynyt siitä, miten monipuolisesti hän osaa käyttää ääntään. Ääni soi todella kirkkaasti ja oli miellyttävää kuunneltavaa. Vireongelmiakaan en huomannut, vaikka niitä uran alussa joissakin tv-esiintymisissä oli ja kuulemma myös keikoilla (ennen Hunningolla-albumin julkaisua). Erin myös jutteli yleisölle ja kertoili tarinoita biisien synnystä ja saamistaan palautteista.

Parin tunnin keikan perusteella täytyy sanoa, että Erinin biisit ovat huomattavasti toimivampia livenä kuin levyllä, ja lisäksi Erinin ääni soi aivan eri tavalla konserttisalissa.

Itselleni keikan kohokohta oli On elämä laina. Tykkäsin siitä, kun kuulin sen albumilla ekaa kertaa, mutta tein virheen siinä, että kuuntelin radiota, joka onnistui pilaamaan tämän biisin soittamalla sitä kerran tunnissa. Nyt kuitenkin tämä biisi löysi aivan oman paikkansa ja kyllähän siinä kertosäkeen kohdilla sai nieleskellä taas.

Toinen ihokarvoja nostattava veto oli Alouette. Todella kaunista ja tunnelma oli täysi kymppi.
Niin, ja Oisko se oikein. En oikein tiedä, mitä biisin aikana tapahtui, mutta jokin kolahti ja mietin varmaan miljoonia asioita biisin aikana. Veti aika hiljaiseksi.

Täytyy hieman kritisoida yleisön käytöstä. Tai lähinnä ihan loppussa, kun bändi soitti viimeistä biisiä. Erin oli toki poistunut jo lavalta, mutta bändi soitti edelleen kovalla innolla biisiä loppuun. Erinin poistuttua lavalta iso osa yleisöstä lähti salista. Vähän jurppi, että onko se todella siitä parista minuutista kiinni ja ajattelivatko ollenkaan, että tuommoinen käytös oli todella epäkohteliasta soittajia kohtaan. Tokihan Erin on päätähti, mutta ihan yhtä lailla soittajat ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä. Höh.

Erinin musiikki aiheuttaa hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Biisit ovat hienoja, hyvin tehtyjä ja persoonallisia, ja Erinin ääni on kauniin kirkas. Mutta vaikka olen ollut todella suuri Nylon Beat-fani, en silti jaksa kovin pitkään kuunnella pelkästään Erinin biisejä (ts. ääntä). En osaa sen tarkemmin sanoa, mistä se johtuu. Mutta kaikista epäluuloista huolimatta, olen tyytyväinen, että lähdin keikalle. Erin on ihan ymmärrettävästi syistä suosittu, ja ehkä minäkin yritän nyt antaa biiseille uuden mahdollisuuden. Niin ja on vielä erikseen mainittava, että kyllä Erin on tulkitsija.

Keikalla kuultiin ainakin: Oisko se toi, Vanha nainen hunningolla, Kokeile mua, Sä et olisi aamulla siinä, Popeda, Vanha sydän, Oisko se oikein,  Ei taida tietää tyttö, Toiset mimmit, Laura tietää sen, Älä tule hyvä tyttö, Väärä mies, Mä kuulun tähän, Kakkukahvit, Annan maani pyöriä, En sano



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.