maanantai 28. lokakuuta 2013

PMMP:n jäähyväiset @ Helsingin Jäähalli

PMMP päätti menestyksekkään uransa kahteen (26.10. ja 27.10.) loppuunmyytyyn Helsingin Jäähallin keikkaan. Nyt on molemmat rutistukset takana ja PMMP:n ura paketissa. Tuntuu, etten oikein löydä yhtä tai edes viittä sanaa, millä voisin lyhyesti pistää kahden päivän fiilikset pakettiin. PMMP:n musiikilla on etenkin viimeisinä vuosina ollut itselleni suuri merkitys ja sunnuntaina huomasin, että se onkin ollut suurempi kuin olen tajunnutkaan.
Lisäksi kuvittelin, että olen ohi sen vaiheen, kun vetistellään jonkin bändin jäähyväiskeikalla. Enpä sitten olekaan. Sellaiset tunneskaalat tuli käytyä viikonloppuna läpi, että melkein tuntuu kuin koko sanavarasto olisi ehtynyt. Tulihan tuossa tietysti hypittyä, huudettua ja bailattua sen verran, joten ainakin energiavarastot on kyllä ehdottomasti kulutettu loppuun.
Rusketusraidat

Lauantain keikka oli mahtava, mutta jäi sunnuntain varjoon. Lauantaina jäi vähän sellanen fiilis, että energiaa säästeltiin seuraavalle päivälle, mikä on tietysti ihan hyvä ja fiksua, koska kerranhan sitä vain soitetaan se Viimeinen Keikka. Itseäni olisi kyllä harmittanut, jos olisi tuo toiseksiviimeinen keikka jäänyt näkemättä, sillä en päässyt jäähyväiskiertueen muille keikoille.

Jäähallissa nähtiin savua, tulta, ilotulitteita, sydämiä ja paperisilppua. Erikoistehosteissa ei tosiaan säästelty ja valotkin olivat viimeiseen asti suunniteltuja. Ainut, mitä jäin kaipaamaan, oli se Joutsenet-biisin lumisade. Sitä ei saatu, mutta toisaalta biisin valaistus oli jotain aivan mieletöntä, täydellistä tunnelmointia.
Joutsenet

Keikoilla edettiin kronologisessa järjestyksessä, eli mitä loogisimmin homma potkaisin käyntiin Rusketusraidoilla. Se oli takuuvarma veto saada jengi samantien mukaan ilman pikkuhiljaa etenevää lämmittelyä. Itsehän inhosin "Ruskiksia" todella paljon silloin, kun se ilmestyi. Ja bändikin oli mielestäni totaalisen turha ja odotin sen olevan yhden hitin ihme, mutta kuinkas sitten kävikään. Inhosta kokonaisvaltaiseen rakkauteen.
Homma alkoi sanoilla "helvetin hyvin menee" ja viimeinen keikka päättyi Miran spiikkaukseen "vittuun kaikki".

Oma pitkäaikainen suosikkini on Matoja, joka onneksi kuultiin viimeiselläkin keikalla. Jäähalli antoi tuolle biisille arvoisensa puitteet. Vaikka Matoja on toiminut loistavasti myös klubikeikoilla, niin tämä jäähalliveto oli enemmän kuin käsittämättömän, mielettömän täydellinen. Vihertävät valot välkkyivät biisin tahdissa, P&M riehuivat savutykkien (hiilihappotykkien?) kanssa ja tunnelma oli kuin mielisairaalan käytäviltä tai helvetin suljettujen ovien takaa. Meinasi siinä itseltäkin lähteä järki totaalisesti! Tämä biisi tässä muodossaan olisi ollut jo 20 euron arvoinen kokemus. Tämä on aivan pakko saada DVD:lle. Ja hyvät mahdollisuudet varmasti onkin, koska ymmärtääkseni tuo sunnuntain keikka taltioitiin.

Matoja

Yksi etenkin sunnuntain kohokohdista oli aivan kiistämättä Matkalaulu (ja Kesäkaverit). Tuli sellainen fiilis, että siinä vaiheessa kaikille iski tajuntaan, että tässä ollaan nyt viimeistä kertaa.
                                        "Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä."
Täytyy sanoa, että en nyt heti keksi vastaavaa yhtä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta tai yhtä suurta hetkeä, kun koko jäähalli lauloi yhteislauluna täysin palkein koko Matkalaulun alusta loppuun. Kuulosti niin hienolta, niin mahtavalta. Nousi karvat pystyyn ja mietin siinä fiilistellessä, miten upea vaikutus musiikilla on. Miten musiikki yhdistää, parantaa ja itkettääkin.

Pariterapiaassa oli vielä sekopäisempi meno kuin klubikeikoilla ja tällä terapiaistunnolla kyllä kannatti olla mukana. Nyt harmittaa niin vietävästi, ettei tätäkään kuule enää livenä, koska kuuluu Veden varaan-albumin suurimpiin suosikkeihini. Tämä on vähän niinkuin Matoja, johon ei vaan voi kyllästyä ja joka paranee jokaisen livevedon myötä.

Matkalaulu-albumin sovituksina kuultiin ahdistavaakin ahdistavampi Kovemmat kädet, kaikkein hitain Oo siellä jossain mun ja Kiitos feat. Asa.
Kovemmat kädet
Kiitos

Korkesaari-biisissä mainittavat listat oli tehnyt eräs poika, joka oli Paulan sanojen mukaan sunnuntain keikalla paikalla. Kyseinen poika oli kuvannut videota biisiin ja eläinosiot oli kuvannut joku toinen henkilö (nimeä en harmikseni enää muista). Video esitettiin live-esityksen yhteydessä jäähallin näytöillä, ja se löytyy nyt myös Youtubesta.

Jäähyväisbiisi Valloittamaton sai nyt sunnuntaina juuri sen tunnelatauksen, jota jo odottelin, niin bändin kuin omaltakin osalta. Ei volloteta liikaa, mutta ollaan silti haikeina ja jättämässä jäähyväisiä. "Jos tyytyy kuuntelemaan merisään, ei tunne myrskyn vaaraa veneellään, ja eessä siellä on vain valloittamaton."

Lavalla nähtiin myös mm. lauluyhtye Viisi, viulusteja ja vetopasuunisteja.
PMMP päätti uransa Tytöt-biisiin. Lauantaina toivoin, että tuo ei olisi viimeinen biisi, mutta sunnuntaina jokin napsahti paikalleen ja tajusin, että Tytöt sopikin lopetusbiisiksi ihan yhtä hyvin kuin jokin muukin. Biisin ajaksi lavalle tulivat Mariska, joka veti räppiosuutensa Miran puolesta ja Jenni Vartiainen. Jos Mariska sai myrskyisät aplodit, niin Jennin astuessa lavalle, syntyi sellainen huutomyrsky, että onneksi oli korvatulpat. Kuitenkin ilta oli PMMP:n ja kaikki muut jäivät tämän viisikon varjoon.

Kun sunnuntaina astuin jäähallilta ulos, ei enää satanut juurikaan, mutta ratikkapysäkiltä kotiin kävellessä alkoi tihutella. Tuli mieleen, että täydellinen ilma tämän ajanjakson loppumisen kunniaksi. Myös Helsingin taivas eli mukana haikeissa (ja toisaalta hyvin riehakkaissa) lopettajaisissa. Pimeän illan vesitihkussa kävellessäni tuli elävästi mieleen jäähyväiskeikka toukokuulta 2003, jolloin satoi paljon rankemmin. Tuolloin oli Aikakoneen viimeinen keikka ja kyseinen bändi oli merkinnyt melkein kaikkea teinivuosinani. Silloin tuntui, että onko elämää enää sen päivän jälkeen, mutta nyt tietää, että elämää on, koska musiikki elää ja pysyy. Ja ehkä jossain jo on jokin bändi, joka on viittä vaille lyömässä itseään läpi ja etenkin odottamassa pääsyä omalla suosikkilistalleni. Ehkä tämän bändin jäähyväiskeikalla ollaan sitten vuonna 2023, jos mennään näin 10 vuoden välein.

Tämä oli mahtava viikonloppu, jonka taatusti muistaa vielä vuosien päästä. Musiikki säilyy, ja nyt biiseihin on saanut lisää muistoja.


Kiitos PMMP!


Niin, ja tässä vielä tuo Viimeisen keikan biisilista:

1. Rusketusraidat
2. Odotan
3. Joutsenet
4. Maria Magdaleena
5. Olkaa yksin ja juoskaa karkuun
6. Matoja
7. Kovemmat kädet
8. Päiväkoti
9. Oo siellä jossain mun
10. Joku raja
11. Kiitos
12. Tässä elämä on
13. Leskiäidin tyttäret
14. Kesäkaverit
15. Päät soittaa
16. Lautturi
17. Pariterapiaa
18. Merimiehen vaimo
19. Heliumpallo
20. Jeesus ei tule oletko valmis
21. Rakkaalleni
22. Korkeasaari
23. Koko show

**
24. Pikkuveli
25. Matkalaulu
26. Kohkausrock

**
27. Valloittamaton
28. Tytöt


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.