tiistai 29. lokakuuta 2013

Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani (2008)

Kirja: Enkeleitä hiuksissani
Kirjailija: Lorna Byrne
Vuosi: 2008

Kirja kertoo kirjailijan omakohtaisista kokemuksista siitä, miten on kyennyt näkemään enkeleitä lapsesta asti. Enkeleiden lisäksi hän näkee myös kuolleiden henkiä ja traagisiakin tapahtumia etukäteen. Enkelit ovat tuoneet hänelle viestejä, mutta yleensä hän ei ole saanut kertoa viesteistä tai kyvyistään muille ihmisille. Kirjailija on kokenut vaikean lapsuuden, kovaa köyhyyttä ja elänyt sen tiedon kanssa, että hänelle hyvin rakas ihminen tulee kuolemaan ennen aikojaan.

Kirja on ollut menestys Irlannissa, ja miksipä ei. Ihmisiä on aina kiehtonut selittämättömät asiat ja kirjan tarina on kiehtova. Uskoi enkeleihin tai ei, kirjassa on paljon sellasia ajatuksia, jotka ihmisen pitäisi muistaa jokapäiväisessä elämässään. Kirja tuo hyvin esille sen, miten pitäisi muistaa olla kiitollinen elämän pienistä iloista ja elää hetkessä. Samoin pidin kirjailijan muistutuksesta, että joskus on ihan oikein uskaltaa pyytää apua. Pyysi sitä sitten enkeliltään tai kanssaihmisiltään, mutta kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin.

Kuitenkin lukemista häiritsi huomattavasti se, että tässäkin suomennoksessa pilkut olivat välillä ihan missä sattui. Jos virheitä sattuu silloin tällöin, niin ei se haittaa, mutta pitemmän päälle se on todella ärsyttävää. Siinä vaiheessa alkaa kiinnittämään huomiota vain siihen, onko pilkut(tai muut välimerkit/lausejärjestys) kohdillaan, ja itse kirjan tarinaan keskittyminen häiriintyy.
Toinen asia, mikä kirjassa häiritsi, oli paikoittain liian yksityiskohtainen kuvaileminen esimerksiksi siitä, mihin aikaan ja mitä ruokaa perhe on syönyt. Ymmärrän, että kirjailija on halunnut kertoa elämästään, vaikeuksistaan ja jakaa kokemuksiaan, mutta karsimalla liian yksityiskohtaisia kuvauksia, joilla ei välttämättä ollut tapahtuman ymmärtämisen kannalta mitään merkitystä, kirjasta olisi saanut huomattavasti tiiviimmän ja selkeämmän kokonaisuuden. Toki arjestaankin voi tämmöisessä kirjassa kertoa, mutta itse olisin jättänyt kyseiset kuvaukset huomattavasti lyhyemmiksi enkä viljennyt niitä ihan niin usein kuin kirjailija tässä tekee.

Kirja oli lukemisen arvoinen, mutta paikoittain pitkäveteinen. Enkeleitä hiuksissani ei kuulu siihen kategoriaan, jossa kirjaa ei malta laskea käsistään, mutta mielenkiintoinen tarina kuitenkin piti sen verran otteessaan, että kirjan halusi lukea loppuun.

Tähän loppuun vielä lainaus kirjan alkupuolelta, jossa mielestäni tuodaan esille hyviä ajatuksia:
"Uskomme voivamme tehdä kaiken itse. Uskomme vakaasti olevamme vain lihaa ja verta, sillä olemme unohtaneet, että meillä on sielu. Uskomme vain siihen, mitä näemme, emme kuoleman jälkeiseen elämään, emme Jumalaan, emme enkeleihin. Ei ole ihme, että meistä on tullut niin itsekeskeisiä ja materialistisia. Ihmiset ovat kuitenkin enemmän kuin pelkkää lihaa ja verta, ja kun tämän oivaltaa ja alkaa uskoa sielunsa olemassaoloon, voi yhteys omaan enkeliin kehittyä. -- Kannattaa kyseenalaistaa omat epäilynsä ja kyynisyytensä. Mitä menetettävää siinä on, että avautuu omalle henkisyydelleen ja oppii jotakin omasta sielustaan, ja antaa siten enkeleille mahdollisuuden?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.