perjantai 18. lokakuuta 2013

Justin Timberlake: The 20/20 Experience 2 of 2 (2013)

Oli aikamoinen yllätys, kun kesällä kerrottiin, että Justin Timberlake julkaisee saman vuoden puolella vielä toisen albumin edellisen The 20/20 Experiencen perään. Kyseessä on samanniminen levyn kakkososa. Ensimmäinen versio ei ensikuulemalla vakuuttanut kokonaisuutena, mutta nyt kun sitä on jo useamman kuukauden kuluttanut, niin täytyy sanoa, että mieli on ehtinyt muuttua. Nyt tuntuu, että albumin kokonaisuus on auennut ja tajuaa biisien idean paremmin. Silti muutamien biisien pituus kyllä edelleen tökkii, kuten Let the groove get in-biisissä, joka edelleen tuntuisi toimivan paremmin radio edit-versiona. (Tästä voit lukea ensifiilikset ykköslevystä.)

Luulen, että olin tämän kakkososan kanssa vastaanottavaisempi, koska olin jo ehtinyt totutella ykkösversioon useamman kuukauden. Ehkä siksi tämä albumi kuulosti alusta asti todella hyvältä, vaikka tässäkin melkein kaikki biisit ylittävät ns. normaalin pituuden.

Aloitusraita Gimme what I don't know (I want) koukuttaa heti ensisekunneista. Tässä on toisaalta jotain futuristista meininkiä ja toisaalta taas tunnelmia 1900-luvun alkupuolelta.

True blood. Nyt ollaan asian ytimessä! Tässä on kaikki palat kohdallaan, tarttuva melodia ja tanssittava tempo. Alamaailman meininkiä pimeissä käytävissä epämääräisten hahmojen liikkuessa varjoissa. Rakastuin tähän biisiin ensimmäisestä kuuntelukerrasta ja jos tämä olisi c-kasetilla, olisi nauha kulunut tämän biisin kohdalta jo poikki. (Toive: tämä livenä toukokuun Suomen keikalla? )

TKO-biisissä on mielestäni mukana häivähdyksiä Justinin aiemmasta Future Sex/ Love Sounds-albumista. Tykkään tässä erityisesti Justinin laulutavasta eikä oikeastaan missään muussakaan moitittavaa ole.

Not a bad thing on levyn pisin raita, yli 11-minuuttinen. Biisi alkaa kesäisen aamupäivän tunnelmoinnilta kuulostavalla soittelulla ja laulukin lupaa kaunista ja herkkää: "Said all I want from you is see you tomorrow." Biisi kuulostaa juuri siltä, miten bändi fiilistelisi uutta rakkauslauluaan kuitenkaan odottamatta, että siitä tulee suuri hitti. Pituudestaan huolimatta tässä on albumin yksi kauneimmistä biiseistä. Tätä kyllä jaksaa kuunnella vaikka toisetkin 11 minuuttia lisää.

Blindess on erikoinen biisi, joka tällä albumilla vaatii eniten keskittymistä ja kuuntelukertoja. Sitä mukaa, kun biisiin pääsee sisään, huomaa, että tässä etenkin taustat ovat mielestäni hyvinkin nerokkaat.

Tällä albumilla biisien nimet ja biisien järjestys herätti mielenkiintoa jo ennen kuin levyä oli kuullut. Etenkin yhdistelmä Take back the night - Murder - Drink you away - You got it on - Amnesia sai mielessäni aikaan aika mielenkiintoisen tapahtumaketjun, että mihinhän tällä levyllä ollaan oikein menossa. Jänniin paikkoihin sitä sitten päästiinkin. Jokainen biisi kertoo oman tarinansa ja kaikista löytyy nerokkaitakin ratkaisuja, joilla kuulija koukutetaan viimeistään tässä vaiheessa lopullisesti.

Kakkoslevy jatkaa ykköslevyn jalanjäljissä samoilla mausteilla höystettynä. Ykköslevy leijailee lähempänä avaruutta, kun taas kakkosesta saa alamaailman tunnelmia: pimeitä katuja, yksinäisinä palavia katuvaloja ja kuppiloita sellaisissa paikoissa, joissa niitä ei olettaisi olevan.
 Näistä kahdesta 2 of 2 on mielestäni mielenkiintoisempi ja melodiat vahvempia. Ehkä ykkösversio ehti tehdä sopivat ennakkovalmistelut, jotta kakkonen pääsi kriittisen puoleni läpi helpommalla. Tämän levyn aikana ei ehdi tulla haukotuksia ja jokaisen biisin kohdalla alkaa odottamaan jo sitä, mitä seuraava tuo tullessaan. Tässä on levyllinen laadukasta, tanssittavaa ja mieleenjumittuvaa musiikkia, joka on ehdottomasti edukseen muiden viime vuosina julkaistujen aika tasaisten radiosaastealbumien joukossa.

Kuuntele: True blood, Not a bad thing, Take back the night 
Skippaa: You got it on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.