lauantai 5. lokakuuta 2013

Jenni Vartiainen: Terra (2013)

Muutaman vuoden tauon jälkeen Jenni Vartiaiselta kuullaan uutta materiaalia Terra-albumin muodossa.

Ensin oli Ihmisten edessä, joka oli raikas levy, joka ei onneksi muistuttanut yhtään Gimmelin materiaalia. Sitten tuli Seili, joka iski allekirjoittaneen tajuntaan kuin nyrkki silmään. Seili kuulosti täydelliseltä, biisit olivat toinen toistaan hienompia ja tunnelma oli katossa. Olin varma, että mikään ei voi olla parempi kuin Seili tai edes lähelläkään sen tasoa. Tunnustan siksi suhtautuneeni pienellä epäilyksellä Jennin uudelle tulemiselle. Junat ja naiset ensisinkkuna ei vakuuttanut sataprosenttisesti, vaikka ihan hyvä biisi onkin. Se ei kuitenkaan vetänyt vertoja edellisen levyn ensisinkulle, En haluu kuolla tänä yönä. 

Nyt tuli Terra ja siirtyi soittimeeni. Albumi on laadukkaan tunnistettavaa Vartiaista, jossa mielestäni on kuitenkin onnistuttu ottamaan askel eteenpäin. En sano, että tämä Seiliä voittaa, mutta samoilla viivoilla aika tarkkaan ollaan. Terra on hyvin viimeistelty ja tuotettu kokonaisuus, jossa jokainen biisi tarjoaa jotakin mielenkiintoista kuultavaa. Kannen sisällä kerrotaan, että albumiin on haettu ja saatu ideoita ympäri maailmaa. Sen kyllä huomaa, kun albumia kuuntelee. Löytyy tunnelmia vaikkapa Ranskasta, Islannista ja tietysti Suomesta.

Muistan kirkkauden on hyvin vahva aloitus, joka jää helposti mieleen pyörimään. Sitä seuraa ensisinkku Junat ja naiset, joka mielestäni jää aloitusraidan jalkoihin.

Selvästi päihtynyt-biisissä on hyvä tempo ja mieleenjäävä melodia, jonka mukana ihan huomaamattaan alkaa hyräilemään. Erittäin puhdas ja toimiva popbiisi.

Tyttövuodet on ihan söpö biisi, mutta jokin siinä ei oikein jaksa säväyttää. Tässä sanat ovat sellaiset, etten ainakaan vielä oikein jaksa ymmärtää niitä. Melodia on hyvä, mutta ainakin nyt tämä on levyn kylmimmäksi jättävin biisi.

Suru on kunniavieras onneksi pelastaa Tyttövuosien aiheuttaman notkahduksen. Aivan mieletön tunnelma, ja voimakas kertosäe soi hienosti.

Minä sinua vaan on hyvin kaunis kipale ja hieno lähestysmistapa rakkauslauluun. Levyn parhaimmistoa, vaikka niin on melkein kaikki muutkin biisit.

Albumin yllätys on viimeisenä oleva joululaulu, Tule meille jouluksi. Myönnän, että toisaalta on vähän hölmöä, että albumilta löytyy yksi joululaulu muiden ei-joululaulujen joukosta. Se yleensä aiheuttaa sen, että kesäaikaan on aina pakko hypätä sen viimeisen biisin ohi. Hyvin harvoin pystyy kuuntelemaan joululauluja muulloin kuin juuri jouluna. Toisaalta ainakin Aikakone teki saman vuonna 1998 Maa-albumillaan, ja siihen viimeisen laulun hyppäämiseen tottui aika nopeasti eikä se juurikaan häirinnyt. Kyseessä kyllä oli niin upea joulubiisi, että se oli kesäisin skippaamisen arvoinen. Kuulostipa hassulta noin sanottuna, mutta ymmärrätte pointin. Tämä Jennin joululaulu kuulostaa jo näin lokakuussa hienolta ja hieman erilaiselta kuin muut radiossa pyörivät laulut. Ja pisteet siitä, että kyseessä on täysin oma biisi eikä jälleen sadas tulkinta vanhoista, tutuista joululauluista. Kyllä tätä biisiä voisi soittolistalla jouluna pitää.

Terra on hyvin mielenkiintoinen albumi, joka sopii hyvin Jennin muun tuotannon jatkoksi. Biisit pystyy erottamaan toisistaan sekä aiemmasta tuotannosta ja albumin haluaa kuunnella uudestaan, kun on loppuun päässyt. Huolimatta siitä, että olen hyvin allerginen Mariskalle, niin hienoja sanoituksia hän on onnistunut Jennille luomaan, ja kun kirjoittaja itse ei niitä tulkitse, niin pienet hiertymät soljuvat ohi korvien Jennin äänen voimin. Tykkään kyllä kovasti  tästä albumista ja oli aivan ehdottomasti odottamisen arvoinen. Mielenkiintoista nähdä, miten biisit toimivat keikoilla.

Kuuntele: Muistan kirkkauden, Selvästi päihtynyt, Suru on kunniavieras
Skippaa. Tyttövuodet, Junat ja naiset


2 kommenttia:

  1. Samoja ajatuksia täälläkin. Omat suosikkini näin yhden päivän kuuntelemisen perusteella ovat Minä sinua vaan ja Suru on kunniavieras ja levyn päättävä Tule meille jouluksi on kaltaiselleni jouluhullulle kyllä aivan upea yllätys, haha! Kaiken kaikkiaan ehjä kokonaisuus, jonka kappaleita odotan kovasti kuulevani joulukuisella keikalla. Kuinka maltan odottaa sinne asti...

    VastaaPoista
  2. Sanos muuta, kyllä tämä keikkamielenkiinnon herättää. :) Ehkäpä joulukuussa kuullaan myös tuo joululaulukin livenä.

    VastaaPoista

.