tiistai 15. lokakuuta 2013

Hanna Pakarinen: Olipa kerran elämä (2013)

Hanna Pakarisen toinen suomenkielinen albumi on nimeltään Olipa kerran elämä. Edellinen albumi, Paperimiehen tytär, ilmestyi kolme vuotta sitten.

Albumin nimiraita polkaisee albumin käyntiin. Ihan kiva aloitus, jonka kertosäe on jäänyt mieleen radiosoiton ansiosta, mutta ei siitä oikeastaan muuta sanottavaa enää tässä vaiheessa ole.

Laitetaan kuolema polvilleen on idealtaan hyvä ja sanatkin toimivat kivasti. Kertosäkeen taustoihin olisin toivonut hieman enemmän potkua, jotta sanat saisivat ansaitsemansa painon.

  Anna minut takaisin-biisissä Hanna laulaa todella hienosti. Hieno balladi Hannalta ja varmasti vannoutuneille Hanna-faneille mieletön fiilispläjäys. Itse en oikein tiedä, miten tätä pitäisi kuunnella. Toisaalta hyvinkin kaunis biisi, mutta toisaalta paikoitellen ajatukset irtoaa biisistä vaikkapa tiskattaviin astioihin. Melkein jaksaa pitää otteessaan, mutta ei ihan sataprosenttisesti.


Menen kaljalle on mielenkiintoinen biisi, koska toisaalta kalja yhdistetään vahvasti miehiin, mutta silti tarina kerrotaan naisen näkökulmasta ja puhutaan korkokengistä ja huulipunasta. C-osa toimii tässä parhaiten ja kertosäe jää helposti päähän soimaan, mutta alussa oleva "tukka isolle" ärsyttää sanavalintana. Ymmärrän kyllä, mitä siinä haetaan, mutta ilmaisu kuulostaa liian teinimäiseltä ja hakemalla haetulta.

Selät vastakkain on duetto Teleksistä tutun Pepe Johanssonin kanssa. Heidän äänet sopivat kivasti yhteen, ja biisi on mukava yllätys erottuen muista.

  Sammuttakaa koko kaupunki-biisissä olisi aineksia kunnon fiilistelyyn, mutta säkeet ovat makuuni hitusen liian aavekaupunkimaisesti toteutettu ja biisi sammuu parin kuuntelukerran jälkeen.

Sydän tuli vastaan on aika perinteinen "kyllä me tästä selvitään"-biisi. Nätti ja sympaattinen, mutta ei juuri enempää.

Pieni prinsessa voisi toimia paremmin erilaisten biisien seurassa. Tykkään biisin taustoista, mutta tempo voisi olla pikkuisen nopeampi tai hitaampi, nyt jäädään ikävään välimaastoon. Kiva satubiisi ja varmasti omalla tavallaan voisi olla pikkutyttöjen suosikki. Kukapa ei prinsessoista tykkäisi?

Meikit päällä nukkumaan aiheutti nimensä perusteella vähän allergista reaktiota. Eikä biisin kuuntelu allergiaa juurikaan paranna. Tämä sopisi tuudituslauluksi, jos on univaikeuksia. Albumin turhin biisi ja harmittavan tylsä lopetus.

Kokonaisuutena albumi on ihan kiva, rauhallinen ja hyvin tutun oloinen. Helposti sulatettavaa musiikkia, jolle varmasti löytyy kuulijoita. Suuremmat sävärit jää kuitenkin saamatta. Vaikka yritän, en oikein saa tästä levystä kiinni vaan se tuntuu liukuvan irti otteesta ja valuvan jonnekin piiloon. Tulee vähän sellainen unelias olo, ja biisit tuntuvat välillä liiankin yhtenäisiltä, vaikka monissa kertosäkeet ovat mieleenjääviä ja antaisivat aineksia vahvempaankin menoon. En tiedä, mikä se puuttuvat juttu on, että vaikka Hannalla on kivan persoonallinen ääni (ja persoona) ja musa on huolella tehtyä, niin silti en jaksa tätä materiaalia toiseen kertaan kuunnella. Harmi toisaalta, koska haluaisin kovasti tykätä Hannan musiikista. Tämä albumi sai lähinnä huokailemaan ja miettimään, mitä kuuntelisi seuraavaksi. Kyllä eka sinkku, Jokapäiväinen, on tämän albumin paras ja vahvin biisi.

 Kuuntele: Pikku prinsessa, Jokapäiväinen
Skippaa: Meikit päällä nukkumaan, Menen kaljalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.