tiistai 24. syyskuuta 2013

PMMP: Matkalaulu (2013)

PMMP julkaisi uransa jäähyväiskiertueen yhteyteen toisenlaisen kokoelma-albumin. Kyseessä ei ole kovimmat hitit-tyyppinen kokoelma vaan jotain muuta. Mukana on biisejä, jotka eivät sinkuiksi päätyneet ja hittisinkku Rusketusraidat on jätetty ko
konaan pois.
Levyä on pakko kuunnella ajatuksella, koska niin paljon PMMP:tä kuunnelleena päässäni ovat vahvasti alkuperäisen versiot. Ja vaistomaisesti yritän vääntää näitä uusia versioita vanhoihin muotteihin. Joten täytyy aloittaa jokainen biisi aina uudestaan alusta, että pystyy avautumaan tälle uudelle maailmalle paremmin.

Levy erottuu aiemmista PMMP:n levyistä, sillä etenkin laulu on hyvin vahvasti esillä. Biisit ovat riisutumpia versioita ja hyvällä tavalla pakottavat kuuntelijan pysähtymään ja kuuntelemaan sanoja, soittimia ja tunnelmaa. Sillä juuri tunnelma on hyvin vahvasti läsnä levyllä.

Kokonaisuus ei kuulosta miltään, mitä PMMP:ltä on totuttu kuulemaan ja nämä versiot ovat enempi kallellaan vaihtoehtomusiikin puoleen kuin sellaiseen, mitä radiosta normaalisti on totuttu kuulemaan. Tuleepa mieleen mielenkiintoinen ajatusleikki siitä, miten PMMP:n ura olisi edennyt, jos tämä olisi ollut ensimmäinen levy.

Näiden uusien versioiden taustalla kuullaan jos jonkimoista lintujen liverrystä, rahinaa, surinaa ja ties mitä muuta. Nämä tekevät albumista hyvin mielenkiintoisen kokonaisuuden, koska vaikka taustat kuulostavat sattumanvaraisilta plinkutuksilta, niin samaan aikaan niistä nousee esiin erilaisia tunnetiloja, jotka osaltaan vaikuttavat tapaan kuunnella tätä levyä.

Kiitos-biisin versio vasta mielenkiintoinen onkin. Biisiin on lisätty hieman ylimääräistä miesääntä. Todella jännä versio, ja jos tämän radiosta kuulisi, ei taatusti yhdistäisi PMMP:hen.

Kovemmat kädet kuulostaa jollain asteella jopa rankemmalta ja ahdistavammalta kuin alkuperäinen versio. Ihan kuin biisiä laulettaisiin laitoksen karuissa, tyhjissä käytävissä, jossa seinillä häilyy sukulaisten pelottavia kuvia.

Kesäkaverit toimii tämmöisenäkin versiona loistavasti. Tästä tulee mieleen sellainen kunnon kattilabändi, joka harjoittelee autotallissa ja toivoo joskus olevansa suuri ja menestyvä yhtye. Tämä versio voisi enemminkin olla Kesäkaverien ensimmäinen versio, josta sitten nykyisin alkuperäisenä versiona tuntemamme olisi se viimeinen ja hiottu versio.

Korkeasaari on survaistu alle kahteen minuuttiin ja osittain siitä tulee mieleen tämä hirveä tarve käydä paikoissa ja kokea asioita, mutta aikaa ei ole jäädä keskittymään tai nauttimaan ympärillä olevasta elämästä. Niinpä Korkeasaarikin kipitetään läpi minimiajassa ja tuskin enää myöhemmin muistetaan reissusta mitään tai mitä sen jälkeen tapahtui. Tästä tulee tietyllä tavalla vähän kontrastia muulle levylle, joka muuten tuntuu oikein pyytävän kuulijaa keskittymään, kuuntelemaan ja pysähtymään edes hetkeksi. Ehkä tämä mielleyhtymä syntyy vain omassa päässäni, mutta antaa silti ajattelemisen aihetta.

Kiva poikkeus biisilistaan on Se vaikenee, joka pelkää, joka on tuttu sellaisille, jotka PMMP:tä kuuntelevat enempi. Melkein tekisi mieli sanoa, että tämä on parempi kuin alkuperäinen. Mutta en vielä sano. Katsotaan myöhemmin uudestaan.

Ja nekin biisit, joita en nyt tässä erikseen mainitse, ovat jokainen takuuvarmoja taidonnäytteitä siitä, miten lahjakas ja monipuolinen yhtye PMMP on. Suosittelen tätä albumia sellaisellekin, joka ei ehkä aiemmista versioista ole mitään omaa löytänyt. Hieno ja tyylikäs lopetus uralle. Tämmöisiä vaihtoehtokokoelmia voisi tulla useamminkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.