maanantai 16. syyskuuta 2013

Agnetha Fältskog: A (2013)


Agnetha Fältskog julkaisi uutta musiikkia sisältävän albumin 13.5.2013. Edellinen levy oli vuonna 2004 julkaistu cover-albumi My colouring book.

Ensinnäkin on käsittämättömän hienoa, että monien vuosien jälkeen Agnethalta ilmestyy täysin uutta materiaalia ja hän todella on näyttänyt nauttivan kaikesta.
Ja toiseksi. Sukelletaanpa albumin maailmaan.

Aloitusraita The one who loves you now on sellainen biisi, joka ei sopisi kenellekään muulle laulettavaksi kuin Agnethalle. Mahtavaa huomata, että Agnethan ääni kantaa aina vain ja saa kylmät väreet aikaan edelleen. Tällä biisillä luodaan albumille täydellinen tunnelma ja kun toisaalta ei toivoisi biisin loppuvan, niin toisaalta ei malta odottaa, että pääsee kuulemaan seuraavan raidan.

When you really loved someone on oli ensimmäinen sinkkujulkaisu. Olin totaalisen myyty jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Turhaa spekulointia tietysti, mutta tästä biisistä on kuulevinaan, että ajatus Björnistä on ehkä ollut taustalla. Ehkä monet mieltävät hänet Agnethan suureksi rakkaudeksi ja siksi tuo mielleyhtymä on monelle väistämätön.

Perfume in the breeze on sellainen biisi, joka luo mieleen musiikkivideon samantien. Yksinäisellä rannalla nainen tuijottaa horisonttiin kevyen tuulen puhaltaessa satunnaisesti ja silmät sulkiessaan hän näkee menneet tapahtumat mielessään. Pidän erityisesti kohdasta: "You vanished like a rainbow, from the horizon of my heart".

I was a flower-kappaleessa Agnethan äänen tunnelataus saa sydämen särkymään. "You made my colours fade..." Tuskallisen ja raastavan kaunista.

I should've followed you home on Gary Barlow:n ja Agnethan duetto. Heidän äänensä sointuvat kauniisti yhteen ja vaikken Garyn musiikkia ole koskaan kuunnellut, niin mielettömän hyvältä kuulostaa. Todella koskettava duetto, joka toivottavasti saisi suosiota osakseen. Molemmat ovat ammattilaisia ja tulkitsevat tämän biisin hyvin vahvasti.

Past forever. Agnethaa parhaimmillaan: koskettavan haikean surumielistä. Äärettömän kaunis biisi, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi.

Dance your pain away. Alkuun hieman epäilin nimen perusteella, että mitähän täältä nyt tulee. Mutta en saisi epäillä Agnethan biisejä missään vaiheessa, koska kerta toisensa jälkeen jokainen niistä todistaa paikkansa. Tämä on ehdottomasti eniten 2000-lukua ja toisaalta myös 70-lukua mukavasti sekoitettuna toisiinsa. Tässä on albumin menoraita, joka pakottaa mukaansa tanssilattialle. Ja näinhän sen menee: tanssi saa tuskan katoamaan.

Bubble."Rainbow skies, northern lights, tales from falling satellites, like fireworks you're breaking trough, the love I feel, you feel it too". Tämä on rakastuneen täydellinen rakkauslaulu, jossa kaikki toimii.

Back on your radio on jotenkin äärimmäisen söpö biisi. Agnethan äänen parhaimmat puolet ja monipuolisuus tulee tässäkin esiin, ja tämä jää mukavasti pääkoppaan pyörimään. Tässä on hitunen ABBAn tunnelmaa.

I keep them on the floor beside my bed osoittaa sen, ettei Agnetha ole menettänyt otettaan biisien teossa. Täydellinen lopetus täydelliselle albumille.


Kokonaisuudessaan albumi on kaunis kaikinpuolin. Agnethan ääni on yksi kauneimmista, biisien tekstit ovat kauniita ja Agnetha näyttää edelleen äärimmäisen hyvältä. Ensimmäistä kertaa albumia kuunnellessani olin ensisekunneista loppuun asti voimakkaan liikutuksen vallassa. Osaksi siksi, että vihdoin vuosien jälkeen, oli mahdollista taas kuulla Agnethan ääntä. Ja toisekseen siksi, että albumi on suoraan sydämeen iskevä kokonaisuus, jota kuunnellessa ei tuntunut olevan ollenkaan tämän matoisen maan päällä. Vaikea pukea fiiliksiä sanoiksi, sillä tässä albumissa on jotain sellaista, mitä ei pysty selittämään.

Mielestäni on hienoa, että albumi on samaan aikaan tuulahdus Agnethan nuoruuden aikaisia soundeja, on se samaan aikaan sopivasti tätä päivää. Tuottajatiimi on tehnyt loistavaa työtä ja sanoitukset ovat äärimmäisen sopivat Agnethalle. Täydellinen kokonaisuus, täydellinen laulaja ja no, täydellistä kaikinpuolin. Enpä oikein muuta taida osata sanoa.


Kuuntele: koko albumi rauhassa ja ajatuksella. Anna musiikin asettua mielesi sopukoihin ja tuoda ehkä tukahdetutkin tunteet taas pintaa.


(Arvostelu julkaistu alunperin vanhassa Soitinkaupan ikkunassa-musiikkiblogissani, josta siirsin sen nyt päivitettynä versiona tähän uuteen blogiin.)


2 kommenttia:

  1. OLen onnellinen, että Agnethalta tuli vielä uutta musiikkia. En välttämättä uskonut enää siihen 2012. Kaunis albumi. Agnethan näköinen. Saapa nähdä tuleeko joskus vielä jatkoa.
    - Sami -

    VastaaPoista
  2. Ajattelin myös, että My colouring book olisi ollut se viimeinen, kun sen jälkeen tuli niin hiljaista. Hieno homma tosiaan, että saatiin uusi albumi ja vielä muitakin kuin cover-biisejä. Muistaakseni jonkun ruotsalaislehden mukaan Agnetha olisi sanonut, ettei ole täysin sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että tekisi musiikkia vielä joskus, jos vain oikeanlaisia biisejä sattuu eteen. Täytyy toivoa, että näin käivisi.

    VastaaPoista

.